Tornitalo kaatuu torilla

Tornitalo kaatuu torilla,
   nuhainen pulu pelästyy 
lehahtaa räystäs taivaasta 
   vanhan naisen korkokenkä 
vääntyy kahden katukiven välissä 
     punaista graniittia
        helisee kevätjäässä 
hiljainen talo 
      romahtanut toive
torin graniittikivet jäävät torille 
    senkin jälkeen kun 
tornitalon maalatut laastinpalat 
              on harjattu pois.

Ensi kesänä torille valuu 
       auringon valo,
kuten vain valo valuu,
korkokenkäisen vanhan naisen 
             haarojen 
                      välistä,
neliviikkoisen jakson 
    varmana päivänä,
että ei muita taloja romahda
   pulujen tepastelu kivetykselle, 
     lentokone laskeudu
          iltapäivällä 
juhlimaan 
   sadan vuoden seurustelua.

Vanhan naisen talo 
                   sojottaa 
         pystyssä. 

Korkokengät kiiltelevät, 
   naisen iho kiiltää innosta,
iltapäivän aurinko kiiltää 
         pysäköintimerkin 
         sinisessä
lepattaa 
    kesyjen pulujen 
                  lentoonrehahdus, 
aukea on auki, 
     torilla tehdään ihmiskauppaa,
osta sinä minut,
  minä maksan puluille ryynit,

väistellään yhdessä epäsiistit jätökset.