Siivotessani löysin vuonna 2002 aloittamani työvihon, johon kirjasin vuodesta
2002 - puuhiani. Silloin siis alkoi osaltani Ogura Hyakunin Isshun käännös
porukalla...
Sivu 1.
Lokki ja varis
riitelevät
pesän munista.
Olisivat hijaa!
Kuuntelisivat tuulen huminaa,
kuten minäkin.
Merkintä: Kauvonniemi 30.6.2002
Sivu 2.
Sun takias
meinasin
mää fundeerasi kaikenlaista
vieläpä elämä?
Kunnen mää vaan unohtais
niit kaikkei kovi äkkii!
2.2
Sää sait mun miälee
tulemaa monenlaissii,
simmossii viattomii asioi
Merkintä erikseen:
Säästeliäs kirjoitusmerkkien käyttäjä.
3.
Rääkyvät lokit
muuten niin hiljaisesta
maailmasta
pelottelevat taivaat
ja tuulet hiljaisuksi...
Versio vähän alempana:
Tässä muuten niin
hiljaisessa maailmassa
lokit rääkyvät
tuuletkin hiljaisiski,
ja taivaat pelokkaiksi
5.
(Vihossa oma merkintäni siirsin merkinnän tänne, siis sivu 5.)
Hyvässä uskossa
tulevaisuuteen
koivu kasvatti itselleen
monta oivaa oksaa
ensi talven saunavastaksi.
Tallatut mustikanvarvut
nousevat saappaitteni jäljiltä
kohti menetettyä valoa.
Ärsyyntyneet hyttyset
haistavat minun hikeni.
Kun kylmä talvi hyytää
melkein koko maiseman
herää vasta sauna-iltana
vielä henkiin,
kuin unohdettu kesä.
jne, katselen vähän mitä kannattaa enää edes huomata?
tiistai 7. tammikuuta 2025
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti