Pulisen palpatan

Sade on pilvistä sulavaa lunta,
    
       kuraa,

uusi olomuoto
     jonka yhteiskunta
       tukahduttaa viemäreihin.


Kuinka syvälle
     minunkin vastuuni
maailman meristä ulottuu?



        Puhun tyhmyyksiä.


Kylmä tuuli kiertää kaulaani,

                     kaulahuivin hetki;

pidän suuni kiinni,
hampaat yhdessä,
                 tanakasti


       tanaka?


kävelen kädet taskussa

nyrkissä.
   
         Energia taipuu
auringon säteitä kohden.


   Keskimäärin kesä on sateinen.
   (Määrittele ensin sade.)



Mikä tekee näin helposta maailmasta
niin vaikean paikan?


Sydänkin sykkii;
mihin sitä pitäisi 
häiritä? 

          

               Elän. 

Tämä teksti on hautunut vanhasta kasasta jonka nyt meikkasin tänne talteen.