tiistai 23. heinäkuuta 2013

Söhläsinkö vähän? Catullus - Ovidius

11.7.2013 kirjoitin blogiin (Satakieli häkissä) hieman harhaan omassa kommentissani.


Catulluksen Mustan Meren rannan vuodesta muistelen että hän valitti siellä olleen niin kylmää että viinikin jäätyy.
Mutta viinistä valitti Ovidius eikä Catullus. Mutta selityksenä että kävi Catulluskin yhden talvikauden Mustan Meren beachillä. :-) Olisko kuitenkin kylmän tunteet osin johtuneen välirikosta Lesbian kanssa.


Meniköhän talvisen Mustanmeren hyökyjen tiliin... Selitykseksi ei kelvanne reilut parituhatta vuotta historian havinaa noiden tapahtumien välillä? Siis siihen kun Mauricen kanssa runoudesta juteltiin Turussa Helmi-Baarissa vuonna 2013 ja kun Ovidius Constantan beachillä paleli ...


Osittain sotkin Ovidiuksen, jonka viini maanpaossa jäätyi. Catullus toki myös kävi Mustan meren rannalla, mutta ihan laillisesti ilman suurempaa pakkoa, ja paikka oli nykyisen Turkin pohjois-rannikko. Ovidius taas oli maanpaossa Romanian puolen rannalla Tomiksessa. (Tomis = nyk. Constanta.) Vuosi oli 8 eaa. Karkotuksen takana itse keisari Augustus

Catullus oli komentaja Gaius Memmiuksen kanssa maaseutukomennuksella Bithyniassa kesästä 57 kesään 56 eaa.
Bithynia on nykyisen Turkin rantakaistaletta heti Bosborista itään… Idän matkallaan hän kävi myös Troadissa (Troijan aluetta) veljensä haudalla ym.

Ovidius oli se joka kaihoisasti voivotteli viininkin jäätyvän talvella.
Maanpaossa Ovidius käsittelee toistuvasti karkotustaan teoksessaan Tristia. Sanoo Netti.
Hän mainitsee tuotannossaan kaksi syytä karkotukseen: carmen et error, runo ja virhe.


Mitä minä opin tästä sotkusta? Kaksi oivallista runoilijaa molemmat, Ovidius ja Catullus. Oli aihettakin vähän tarkistella ja kahlata historian häiveitä. Molemmat kuuluvat siihen jalustaan johon runoutta on Oivallista rakentaa. Enkä Cadu mitään? (No ihan vähän.)


Eli Catullusta ei karkotettu, Ovidius karkotettiin. Vaikka Catulluksenkin karkotukseen ainakin omaehtoisesti Lesbian hänet jätettyään olisi voinut Catulluksella olla syitäkin?-)

Ovidiuksen karkotuksen perusteen syynä mainen nainen.

Oi voi niitä poikia, aina söheltämässä… Mennä nyt Keisarin mielitiettyä härnäilemään. Ei niin kannata tehdä.


Lisätietoja netistä, palanen sieltä, toinen täältä. Myös Kemppisen suomennokset jne.


Kiitos vinkistä kokonaan porilaiselle Mauricelle, joka Turussa käydessään huomautti sekaannuksesta.

Oli Mauricen kanssa myös puhetta haikuista kun hän ihmetteli yhtä aivan surkeata haikua, jossa toki oli tavut täydellisesti direktiivin raameissa, mutta sisältö ei edes sitä ihteään...

Mikäpä minä olen moittimaan tikulla kun omatkin hätäratkaisut usein sitä ja edes tota? Kuten tämä:


Hyvä ystävä
pitää mielen virkeänä -
Helmin voileipä!

Vielä yksi:

Bussi pörisee
Porintietä pohjoiseen -
maisema viuhtoo




jk:
Olen kerran käynyt Romaniassa, Constantassa. Haimme sieltä öljyä Amerikkaan. Rantakahvilassa joimme janoomme valkoviiniä, jonka pitäisi viileähköä ollakin. ...

Rantakahvilan
lämmin valkkariviini
haalea muisto



8 kommenttia:

essipartanen kirjoitti...

Historiallista proosarunoutta? - ei sillä, että kaikelle pitäisi olla heti tyylilajia ja lokeroa määrittelemässä.

Juhani Tikkanen kirjoitti...

Kun pääsee lokeroon
olo kuin Linnanmäen merenneidolla
jonka heittopallo pudottaa


Pikkupoikana kävin Linnanmäellä jonkun kerran, enkä oikein tajunnut tuota veteenpudottamisen syvintä sanomaa.

Päinvastoin minuakin olisi kiinnostanut se vesiammeessa polskiminen, mutta sisäänpääsylippu ei siihen oikeuttanut.

Olin jotain 8 vee tai 10 vee.
Tyhmä mesta?

Mutta jäänyt mieleen.

Ripsa kirjoitti...

Maurice? Porilainen? Ihan niin kuin hämärästi muistaisin nimen.

Catulluksen "tytöllä" (puella) oli varpunen (passer), ei satakieli, häkissään.

En ikinä tajunnut miksi varpunen, ellei se ole joku muu kuin tuo parvekkeelle eksynyt poikanen, jonka meidän Lidia otti suuhunsa, isäntä pelasti ja vei pöllämystyneenä pihan puun oksalle istumaan.

Juhani Tikkanen kirjoitti...

Varpusen paikka on orapihlaja-aidan piikkien turvassa paskoa ja tsirpittää.

Jossakin kai syödään varpusia. On kai aina syöty. Lienee helppo lintu pyydystää verkoilla.

Mitähän muuten pääskynpesäsoppa on nykyisin oikeasti? Kävimme Sanghaissa perinneruokalassa syömässä, ruokia oli muutama kymmen erilaista.

Olikohan joku niistä pääskynpesää?

Viihtyykö satakieli muuten häkissä. Varpunen voi tuntea olonsa jopa turvalliseksi?

Säälittää yksinäinen kultakala joka on uivinaan pienessä pyöreässä lasipaljussa. Minusta se on tylsää.

Varpusen oksa -
vapaa taivas aukeaa
uuteen seikkailuun


(Hei, sain tuohon 5-7-5, senhän täytyy olla hyvä juttu?-)

Ripsa kirjoitti...

Njoh.

Siihen malliin noita haikuja tuohon olet kirjoittanut, että olen aatellut sun harjoittavan jonkinmoista taikuutta, ellei se vain ole muuttunut oikean hetken tajuksi.

Siis että milloin tulee lähes täydellinen runo.

Lintujen ja puiden suhteessa on oleellista liike ja sen suunta. Eikö? Muutenkin kuin haikuissa.

Juhani Tikkanen kirjoitti...

Linnut olivat 60- ja 70-luvuilla epäsuosittuja aiheita. Keskeislyyristä. Ihmettelin sitä kirjavaa meininkiä, joka toisaalta oli hyvää aikaa runoudelle. Tänään ei runoilla napa innosta täristen lippujen hulmutessa jonkun aatteen puolesta. Tänään hihkuvat ihan vaan oman napansa ainutkertaisuutta ylistääkseen. Jotkut.
Ne joilla ei muuta ylistettävää ole kuin oma napansa. Hmn.-(

Tuosta omasta runoilustani en tiedä. Olen siinä iässä että minun ei tarvitse kumarrella ketään. Minuthan julistettiin aikaa päiviä sitten muutenkin raakkirunoilijaksi. (Sammakko & Mika Terho.)

Haiku on hankala laji. Olen huomannut että niitä "tajuavat" vain muutama harva. Osittain syystäkin, haikuina julkistetaan (eniten netissä yms) monenlaisia viritelmiä. Mitä lyhyempi runo sitä helpommin siinä myös kompuroi ja homma ei useinkaan istu nk. lapaseen.

Pitemmät runot on helpompi saada näkyisäksi. Pitempiä runoja on myös helpompi lukea. Löysempiä kun ovat. Usein.

Haikujen yksi laji on haibun, jossa on ensin lyhyt proosapätkä ja sitten haiku. English-sivuilla niitä löytyy aika veikeitä juttuja.

Sitten on yksi suomalaiseen perinteeseen huonosti istuvana: japanilaisiin haikuihin liittyy usein pieni virnistys jopa iloittelu. Japanilaiset eivät ole lainkaan niin totisia mitä suomalaiset jäykkäniskat.-)


Lyhyihin teksteihin myös väsyy itse? Huomasin kun keräsin parisataa siitä tuhotusta blogistani runoja talteen niin enpä taiton ja tulostuksen jälkeen niitä enää viitsinyt lukea.

Samoin kävi läjästä English-haikujani, jätin taittovaiheen ja pienen koetulostuksen jälkeen ne hyllyn unholaan.

Mutta linnut,
miten taitavasti
ne osaavat väistää
harottavia puiden oksia.


Muuten: English haikuissa on tuskin koskaan 5-7-5. Kieli on senverran erilainen. Suomessa taas pitäisi ilmeisesti sietää aika ajoin suurempia rönsyjä.

Haikun rytmi on mielestäni lyhyt aloitus, sitten hiukan laveampi pätkä ja loppuun taas lyhyehkö.

Mauri Keinonen kirjoitti...


Kiitoksia huomiostasi,
älähän jätä hyllyyn english-
haikujasi elikkä postita, pleace


maurice

Juhani Tikkanen kirjoitti...

Maurice. Nyt kävi niin että ei ole kuin yksi kpl kutakin. Ja vanha printterini lahosi. Se joka teki siistiä jälkeäkin.

Katson miten ratkaista lisäpainoksen ongelman.

Haastetta pukkaa -
paperia olisi,
vain muste loppu


:-)