torstai 5. tammikuuta 2012

Henget ajelehtivat



Isoisäni Emilin mukaan nimetyn myrskyn jälkeen Turussa nousi jokivesi taas polulle niin että ei siitä päässyt pikkukengillä sukkia kastelematta yli.

Vähää ennen kuvan ottamista tuosta lutrakosta meloi pullasorsapari, ikäänkuin minä olisin heitä tullut siitä hätistelemään. (Tai kenties veden alla tallatusta polusta ei löytynyt muhevia juurakoita napsittaviksi?)

Issalta on henkien karkotuksesta haiku vuodelta 1813:

naureskellen
ajaa pahoja henkiä
pimeyteen


Tuohon kuvaan laskeskelin seuraavan 5-7-5 tavuisen:

liotettu polku -
jos olisin vene niin
ajelehtisin?


3 kommenttia:

Ripsa kirjoitti...

Jaa ja minä olen kyllä sitä mieltä että joen penkoilta tulee kohta alas taloja niin että ryminä käy. Johan niitä Norjassa tuli alas.

Siihen ei ole varsinaisesti varustauduttu?

Jos sorsat räpyttelivät pakoon, niin ne tiesivät ettet tullut tuomaan sinne sapuskaa...

Runosi oli hieno! Issa suotta korkealentoisesti puhuu hengistä, kun ihmiset ovat tulvan aiheuttaneet... Kai vissiin on niin että Issan kanssa ei voi enää puhua kuin henkien kautta.

Ripsa kirjoitti...

Lehden mukaan joku putosi vedestä vapautuneeseen polkuun.

Ole varovainen!

Juhani Tikkanen kirjoitti...

Kuvasta hiukan yläjuoksulle päin keskiajalla joku talo liusui savipenkkaa alas jokeen. Talossa ollut jalkavaivainen piika tiettävästi menehtyi.

Ja vähän lisää yläjuokselle päin on nk. paremman väen asuntoja joita ei ole kuuleman mukaan kallioon pultattu; teorissa voivat joskus liusua myös jokeen! (Tervemenoa!)

Nyttemmin perustuksien paalut tiettävästi jo joenpenkalla upotetaan peruskallioon.

Siis jotakin pysyvää?

Issan kanssa voi jutella vieläkin...

Ja polut ovat vaaraksi, ainakin heti kun tulva laskee?

tammikuun sateet -
pitäisikö tarkkailla
vedenkorkeutta?