torstai 16. joulukuuta 2010

Charles Olson; The Maximus


Charles Olsonin The Maximus Poems on 635 sivua runoa ja runoon johtavaa päiväkirjatekstiä, joka näyttää kuin elettäisiin päivä kerrallaan, silloin tällöin kirjataan sanoja muistiin, kerätään ne kirjaksi. Kuin Maximus joka kasaa ajatuksensa yhteen pinoon, sidotuttaa ne kansiin. On Maximus. Ei hänen muuta edellytetä. Tai jos edellytetään niin Gloucesterin vuoroveden tyrskyihin loiskuvat.

Tätä Charles Olsonin "The Collected Poems" - rinnakkaisteosta "The Maximus Poems", joka se tavallaan on, olen aika ajoin maistellut, selaillut. Toisinaan hämmästelen missä on runon ja päiväkirjan ja vaikkapa Leninin Koottujen reilun 40 osan synerginen yhteys kirjoittajan ja lukijan kesken.

Se että tavan takaa nostan melko raskaalle paperille painetun Maximuksen useammin syliini kuin vastaavan kokoisen 676 sivuisen The Collected kiusaa minua, sillä toki Collected Poems on selkeämmin Kootut runot. Seuraavaan törmäsin tänään: jätän Maan Lopun suomentamatta, ainakin minulle se on Brittein Saarten lounaisin kärki. Jollakin muulla kielellä Maan Loppu on Finisterre. Yhtä muistoisa paikka minulle sekin. Suomeksi Maan Loppu ei merkitse minulle mitään; kaikkihan täällä loppuu joskus.


Land's End--

Ajan
loppu

ja sitten


"Maanantai Huhtikuun 11. "

Copyright Charles Olson, The Maximus Poems, sivu 515. Suom. J.T.

Koostekirja, - kutsunpa sitä nyt vaihteeksi niinkin -, päättyy yhteen riviin sivulla 635:

vaimoni autoni värini ja mitäitse



Ps. Olsonin teksti: Maanantai, huhtikuun 11. on vuodelta 1966.

Ei kommentteja: