WSOY, jälkiajatus

Jalustalla seisoi kaksi naista Eevan puvussa ja asennossa, jonka kuvaamiseen minulla ei riitä rohkeutta eikä vastaavaa temperamenttiakaan. Naiset hymyilivät keimaillen ja olivat yleensä sen näköisiä, että jollei niiden velvollisuutena olisi ollut tukea kynttilänreikiä, ne olisivat hypähtäneet jalustalta ja järjestäneet huoneessa sellaiset kemut, joita on, hyvä lukija säädytöntä ajatellakin.

Copyright Anton Tsehov, novellissa Taiteen tuote, teoksessa Valitut Novellit, suomentanut Juhani Konkka. WSOY 1959.

WSOYstä ei tunnuta enää puhuttavan vaan noloina ihmiset painavat päänsä suurpääoman mahdin edessä. Joku murina että Sofi Oksanen olisi halunnut 1,5 miljoonaa Euroa seuraavan kirjansa ennakkomaksuna ohitti nopeasti julkisuuden.

Sofi Oksanen ei ole WSOY.n orja eikä riistopalkattu kausityöläinen vaan WSOYlle Sofi Oksanen on arvokasta pääoman kasvun ainesta. (Tai siis oli; Sofi ei täyttänyt hollantilaisen pääoman triplaamisen vaatimustasoja ja sai potkut.) Jos Sofin palkkiovaatimus oli liikaa hollantilaiselle mahtiherralle, niin paljonko tämä Mr Hollantilainen itse repinee WSOY-konsernista vuosipalkkioina? 15 miljoonaa Euroa voisi olla varovainen arvaus?

Pudotettakoon se alaspäin 10 miljoonaan ja Sofin palkkiota yhteen miljoonaan? Jatkuisiko siten optiomaailman rikkumaton rahan kaapimisen kilvoittelu?

Yhtä asiaa en suostu ymmärtämään; suurpääoman osinkovirrat kasvavat kun tuotantoa ajetaan alas, työntekijät potkitaan Kataisen ylläpitämille työttömyyskorvauksille.

Se on yksi ulkomaisen rahanrosvoamisen suurista arvoituksista jota en halua tajuta.

Miten raha syntyy muovikasseilla ulos Suomesta kannettavaksi?

Ei ilman Sofi Oksasta ja muita hänen kollegoitaan ainakaan. Eikä suomalaisia kioskeja sulkemalla. Eikä siten että työkykyinen väestö ahdistetaan työttömyyskorvauksille.

Tuosta Konkan suomentamasta Tsehovin Valituista on nyt kulunut 50 vuotta. Ja kun tuo kirja ilmestyi oli kulunut 50 vuotta suomalaisesta työväestön oikeutetusta kapinasta, vuoden 1917-1918-liikkeestä.

Ja reilu 400 vuotta suomalaisten verisesti tukahdutetusta isänmaallisesta Nuijasodasta.

Toivottavasti historia ei toista itseään; ruotsalaiset meitä aikoinaan riistivät, nyt hollantilainen. Milloin uskallamme ryhtyä seisomaan omilla tolpillamme, kuten Tsehovin kuvaava kynttelikkö.

Loppuun yksi kolmirivinen:

    Voikukka imee
    kasvihuonekaasuja 
    muhkeaan juureensa