Sen lisäksi vähän lisää ajatuksia:
Teemu Mannisen ajatukseen että tehdään kirjamme itse ei ole tämän päivän tekniikalla lainkaan mahdotonta. Kirjapainot ovat nopeita, halpoja ja painavat hyvää laatua. Ainakin intialaiset ja Tallinnalaiset kirjapainot, joita ainakin Savukeidas on käyttänyt.
Intiasta on hankala rahtimatka eli se kaatuu osin siihen?
Kirja-kerrallaan tyyppiset, kuten Lulu.com on siisti, luotettava ja nopea. Sieltä saa lunastaa myös lukuoikeuden halvemmalla; säästyypä postimaksut! (Mm. Udmurttien eepos Dorvyzy on Lulusta imuroitavissa kohtuu Visa-vingutusta vastaan. Suosittelen!)
Emmekö siis enää tarvitse suomalaisia Hollannista(?) johdettuja kustantamoita. Kaunokirjallisuus tuntuu olevan ainakin WSOY.lle vain ennustamaton (henkisesti?) kuluerä, joka ei kartuta riittävästi pääomasijoittajien nopean ansainnan kriteereitä. r.i.p.
(Lyhenteenä rip on kuin ripettäisi, kun on maha kesäripulilla ja suojaavien pusikoiden taakse ei saa mennä; poliisi tulee ja sakottaa nurmikon hallitsemattomasta lannoituksesta.)
Lukijoille nopein tapa saada ainakin runoja olisi Internet. Mutta se ei anna kirjoittajalleen muuta kuin mielihyvää. Omalta kohdaltani, koska runoni eivät kaupallisia kustantajia miellytä, olen surutta surauttanut tekstejäni eri puolille Internettiä.
En ole ainoa: Ajoittain kahlaan amerikkalaisia sivustoja, joissa on Aurajoen design-sillatkin notkolle taivuttava määrä runoja. Sen massan yhteydessä on hankala asettaa niitä edes kursoorisen oman maun mukaiseen mielikkijärjestykseen. Ron Sillimanin blogi on yksi parhaista; luen sitä lähes päivittäin ja kurkin hänen vinkkejään syvemmältä.
Julkaisut Internetissä siis tarvitsisivat kuitenkin sellaisen toimittajan joka jäsentelisi niitä. Ja laatisi kursoorisia listoja. Josta tietenkin seuraisi taas mölinä että minua tai tuota ei ole oikein huomioita ja kehuttu ja niin edelleen.
Millä arvoilla tehdä Internetistä arvioita, kun rahamaailman arvot eivät ole siellä edes saastuneen Meksikon lahden öljy-siipi-lokin jätöksen arvoiset?
Nyt on Juhannus ja juhannusruusuja kukkii siellä täällä Turussakin. Ne kuihtuvat nopeasti pois, kuin valmistautuen suomalaisen kaupallisten kustantamoiden viimeiseen mustien Joutsenten optiotanssiin.
Tähän loppuun kevennykseksi yksi senryuu-tyypin kolmirivinen, voisi sen aiheensa puolesta nimetä jopa oikeaksi haikuksikin?
Juhannusruusu
kukassa yötä päivää --
ainakin päivän
Tekstit
6 kommenttia:
On tietysti totta että jos ei löydy lukijoita, ei kirjoja tarvitsee painaa/kustantaa.
Olisi mielenkiintoista tietää kuinka paljon kauno ylipäänsä myy. Tiedän että keskivertoromaani myy korkeintaan 1000-2000 kpl ja sekin voi olla yläkanttiin. Runot eivät myy sitäkään.
Käsitykseni on että pelkästään kirjojen tuotolla eläviä ei juuri ole. Samoin ei ole kuvataiteilijoita jotka eläisivät myynnillä.
Minä en tiedä mitä jonkin kustannustalon kokonaistuotot ovat mutta varmaan Mr. Hollantilainen tietää ne. Kirjojahan hän ei lue, joten tavaralla ei ole merkitystä.
Minäkin luin tuon Kemppisen. Tiedän että hän on ollut pitkään kustantamoissa töissä mutta myös kirjoittanut kirjoja ja varsinkin kääntänyt.
Eli: jos suomalainen, se tuo tavallinen pulliainen, ei välitä kirjallisuudesta, jos sitä ei ehditä lukea kouluissa, jos kirjastojen määrärahat menevät digitaalisiin vempeleisiin kirjojen sijaan, niin sitten kirjoille ei enää ole merkitystä.
Silloin tullaan tuohon sinun kertomaasi itsekustannukseen. En tiedä kuinka monella siihen on varaa. Minulla ei olisi ainakaan.
Runoja olen lukenut viime ajat eniten netistä. Tämä on hyvä forumi runoudelle - mutta runoilija ei saa tästä työstä pennin hyrrää.
Vaikka ei tietenkään saa myöskään blogien kirjoittamisesta - jotkut ovat todella hyviä kirjoittajia joilta kolumni-blogien kirjoituskin sujuu. (varmistussana: colon!)
Mietin tätä hiljaisuutta tämän WSOY-totuuksien edessä; eihän kukaan kirjailija joka pelkää kustantajasuhteensa menetystä uskalla sanoa yhtikäs mitään.
Ja tuo omakustannus ei ainakaan runoilijalle maksa kovinkaan paljon. Kustansimme itse, kun sopimuskustantaja meni puihin, porukalla yhden käännösrunovalikoiman. Myimme sitä lyhyessä ajassa niin että painos loppui. Ei kuitenkaan niin paljoa että lisäpainos olisi kannattanut.
Niillä myyntituloilla minä esimerkiksi rahoitin Laihakuu-kokoelmani painoskulut, myin sitä hiljalleen merkittävästi ja nyt senkin painos on loppu.
Mitähän nyt tekisi ?-)
Ripaus rohkeutta eikä nöyristelyä?
Minusta nyt vaikuttaa joka tapauksessa siltä, että Hesari on ottanut kannan tämän ihmisten ulospotkimisen puolesta. Mielestäni eka kerta, vaikka ovat samaa konsernia olleet jo kauan.
Mr. Hollantilainen ja hänen sylikoiransa Suomessa ovat tappamassa suomalaista kirjallisuutta. Ei mitään tajua siitä, miten alkuperäinen on tämä kieli ja ihmiset.
Minusta edelleen, eikä tässä ole mitään sentimentaalista.
Ai että mitä? Tehkää uus kirja!
Se sieppasi että voi vinguttaa Visaa ja hakea kirjoja muualta. Minä kuulun sellaiseen ihmisryhmään, jolla ei ole n.k. säännöllisiä tuloja että saisi minkäänvaltakunnan luottokortin. Toinen on kuvataitaiteilija ja toinen kriitikko.
Joitakin vielä on jotka antavat maksulapun paketissa, niin kuin yksi levykauppa.
En tarkoittanut loukata ketään tuolla visalla; minulle se on edullisin tapa saada ulkomailta kirjoja. Kirjakaupat Suomessa ottavat tolkuttomat välityspalkkiot välistä.
Minä kun en saa mistään arvostelijoiden vapaakappaleita.
Ostan divareista niitä joita arvostelijat kiikuttavat divareihin.
Ja erityisen ilahtunut olen kun löydän hyvää tekstiä netistä. Eläkeläisenä en pysty ostelemaan täysihintaisia kirjoja kirjakaupoista.
Mietityttää miksi suomalaisen kustantajan runokirja maksaa yli 20 €uroa kirjakaupassa, kun nidotun kokoelman saa suomalaisestakin kirjapainosta valmiina käteen noin 4-5 E kappaleelta. Painos 100 - 200.
Esimerkkinä oma Laihakuu-kokoelmani, turkulainen laatukirjapaino joka ei ollut suinkaan halvin painoi sen muistaakseni alle 5E kpl. Sain siitä 10 - 15 euroa /kpl ja myin muutaman kymmenen eli olen omillani.
Tarjosin sitä suoraan kotikuntani kirjastoon; eivät ottaneet koska heillä on monopolisopimus paikallisen kirjakaupan kanssa.
Sinne en mennnyt erikseen kerjäämään, hirvitti siinä vaiheessa välittäjäkaupan moninkertaiset katepalkkiot.
Siispä Laihakuuta ei ole Turun kirjastossa.
Hinta / kpl laskee jos painattaa kerralla enemmän, esim. 500 kpl. (Niin paljoa tuskin mikään kuitenkaan koskaan myy.)
Kirja kerrallaan kplhinta tuntuu olevan hieman korkeampi. Maksavat Lululla noin 10€, tai nyt vähän kai enemmän kun Dollari välillä taas nousi. Sama kirja Suomeen kirjakauppaan tuotuna kai yli 20 E. (Euroa eikä USD.)
Amazonissa on läjäpäin hyvää runokoelmaa hintaluokassa alkaen 10 USD / kpl. Siihen tosin postimaksut päälle.
Larry Eignerin kootut on toistaiseksi kallein mitä olen harkinnut; mutta ei ollut varaa. n. 150 USD neljän kovakantisen kirjan satsista.
Hintalaatusuhde parhaimmillaan oli kai Ginsbergin pehmytkantinen kootut, Amazonin tarjouksessa vähän yli 10 USD luokkaa muistaakseni.
Mutta eihän kanneta kaunaa ?-)
Ei elämä voita, lopulta ainakaan.
Ei herranen aika, ei tulisi mieleenkään kantaa kaunaa ja jostain niin toisarvoisesta kuin luottokortista! Varsinkaan sun kanssas, kun olen saanut lukea sun runojas ja ihan ilmaiseksi!
En tarkoittanut tässä itseäni, vaikka yleensä otan itseni esimerkiksi, koska joku muu voisi suuttua. Mutta en usko että perustyöttömyyskorvauksella tai kansaneläkkeellä kitkuttava saisi luottokorttia myöskään.
Tämmöisiä ihmisiä on paljon.
Onneksi meillä on Amerikassa ystäviä jotka kyllä lähettävät kirjoja.
Vapaakappaleita! Minä olen vielä tämän vuoden SARVin jäsen, sitten en enää ole. Panivat ulos lehdestä. Julkaisen siis itse, saamatta senttiäkään, juttuja kirjallisuudesta kotisivuilla.
Mistä tulee mieleeni, että tilanne näytti nyt siltä, että ensin lehdet rupesivat urakalla lopettamaan kritiikin lehdissä. Halutaan enemmän kuulemma kirjailijahaastatteluja.
Nyt sitten aletaan heittämään ulos kustannustoimittajia. He kyllä ovat tärkeitä, koska toimivat kriittisinä silminä ennen kuin kirja julkaistaan. Yksi kirjailija on toistaiseksi potkaistu ulos.
Mutta olen varma siitä että paljon hyvää tekstiä makaa pöytälaatikoissa, eikä koskaan pääse eteenpäin.
Jos Turussa on noinkin hyvä painotilanne niin kyllä teidän kelpaa!
Juu ei, ettäkö määä vai, kuten turkulaiset jahkaisivat...
Turku on paikka asua, asuin kerran Tampereellakin ja pidin siitäkin.
Tampereella olisi ollut yksi tuttu kirjapaino, mutta vein Laihakuuni Turkuun kun oli olevinaaan kiire.
Kuten entisellä miehellä joka lähti aamuyöllä Perniöstä metsiä pitkin Saloon, eikä odottanut Karjaan kautta puuskuttavaa höyryjunaa; "Joo joo mutku on vähän kiirus kans!" tai sinnepäin oli sanonut...
Kyynisyyteni auttaa minua, mutta ei aina kai kuulosta kovin rakentavalta. Ei tätä muuten kai kestäisi.
Viime talvenakin oli heikot jäät vaikka pakkanen touhusi kuin jääkone tropiikin iltapäivässä.
Lähetä kommentti