Rakas toripäiväkirja

Puolilta päivin lähdin ulkomaanmatkalta eilen illalla palanneen vaimoni kanssa torille. Hänen paluunsa kunniaksi tölmäisimme kirjaston italialais-omisteiseen kahvilaan.

Pyysin vaimolle Camparin. Kassakoneenhoitaja meni äimäksi, ja rupesin selittämään mitä Campari on: otetaan torakan kuivattuja siipiä ja liotetaan niitä ja siilataan ja pullotetaan ja myydään ulkomaalaisille. Paikalle tullut toinen henkilö löysi hyllyltä Camparipullon, kun neuvoin hänelle hyllystä oikeat koordinaatit.

Itselleni pyysin konjakin, ja aloitin jo tuoteselosteen, jonka ydin on että kaadetaan pontikkaa lahoon tammitynnöriin ja odotetaan että litkuun tulee väri; sain lasin eteeni, maksoin ja siirryimme aurinkotuuliselle terassille ylpeänä siitä että kyllä suomalainen kahvila-asiakas osaa tilata itselleen sekä Camparia että konjakkia.

Tämän päivän runo-osuuden sälytän Toivo Laaksolle. Löysin vastapäisen divarin hyllystä Toivo Laakson PYSTYSSÄ runokokoelman, josta lainaan ilman lupaa runon sivulta 6:

Voit käsittää
vaikka et ymmärrä
ja tehdä jotain asialle
nostaa tikkaat tuuleen


Terveisiä Topille!