keskiviikko 21. huhtikuuta 2010
Näkymättömäksi muuttunut runoilija
Pilvet kulkevat yönsinisellä taivaalla
Tänä yönä ajattelen hymykuoppiasi
silmiesi naurujuovat
Kuutamon kirkastamat pilvet
ryömivät hitaasti lounaaseen
Sama runoilija kirjoitti myös mm:
Ihmistä minä rakastan
itseäni varsinkin
ja kun kuolen
minä lakkaan näkymästä
eikä luitanikaan löydetä
...
Selvyyden vuoksi; runot eivät ole minun. Bonuksena vielä kokoelman loppupuolelta:
Levitän sormeni vastaanottamaan
auringon viimeiset mäkeälaskevat
säteet suoraan sydämeeni
P.s.
Copyright syistä ilmoitan tekstien oikeudet: Ailu Valkeapää,
julkaisemattomasta kokoelmasta
IHMISTÄ MINÄ RAKASTAN
Kokoelmasta vielä kolme viimeistä:
Varjot kirkastuvat olemasta
meille sinuja
---
Aamun noustessa suorana savuna taivaalle
äijän kusi kaartuvana kimalluksena
sihisten pakkaslumeen
---
Aurinko lämmittää uskovat kirkkoon
On maatamenon aika
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti