Olen aika ajoin kaivellut ikivanhoja papereitani. Tänään löysin A5-kokoisen vihkosen, jossa irtolehdillä muutama kymmen koneella kirjoitettuja runoja. Muistan kun sain sen mukaani Pättikästä, Ailulta. Joskus 60-luvun lopulla tai 70-luvun alussa. Ihmettelin että mitä minä näillä teen. Ailu sanoi että vie mennessäsi.
Muuta tarinaa ei ollut. Ailusta kyseen ollen en paljoa kysellyt, ja Ailu kertoi jos kertoi. Ja mistä halusi. Monta tarinaa tuntureista, niiden tuulista ja miten tunturi on kodikas paikka. Hän ei sitä ilmaisua kuitenkaan käyttänyt, kuten siitä missä ihminen elää ja viihtyy ei aina sen isommin uhota. Itsestään selviönä.
Alla kyseisen nipun, nivaskan, tai sanottakoon oikein, runokokoelman yksi runo sen alkupuolelta.
Koko hallussani olevassa kokoelmassa ei ole mitään muuta kuin runojen teksti, kolmeen sikermään lajiteltuina. Ei kirjoittajan nimeä. Tunnistan kuitenkin vieläkin Ailun kirjoituskoneen jäljen tuolta ajalta. Paperi on toivottoman ohutta läpilyöntipaperia. Ailu käytti sellaista.
Ailu oli erinomainen monitaiteilija, Ailu itseasiassa tuli opettaneeksi minuakin valokuvaamaan. Innostuneena tuntureista otin laajoja lattanoita postikorttipanoraamoja, kun Ailu näytti mistä se maisema muodostuu. Totesimme että paikallaan pysyvään valokuvaan on vaikea tavoittaa se liike jota tunturi edustaa.
(Ailu otti myös elävää kuvaa, onkohan ne jossakin tallella?)
Mietin nyt että missä muodossa tuota kokoelmaa IHMISTÄ MINÄ RAKASTAN voisi julkistaa? Saako sitä edes julkistaa ilman tekijän, tai suomentajan lupaa? Mitähän Norjan Kuningaskunnan Saamalaisalueiden itsenäisalueiden kulttuurilaki mahtaa asiasta todeta? Se kai Ailun viimeinen kotouttamispaikka oli.
Alla on Ailu Valkeapään runokoelmasta Kevään yöt niin valoisat sivu 27.
Tämän runokokoelman, Kevään yöt niin valoisat on suomentanut Anneli Rosell. En hämmästyisi jos hän olisi tuon yllä kopsaamani runonkin suomentanut.
Tietoa siitä ei ole.
Tekstit
4 kommenttia:
Loistava tuo "Ihmistä minä rakastan"!
Moin Miki!
Kiva kun diggasit. Kirjoittaessaan nuo Ailu oli vain muutaman vuoden vanhempi, arvelisin.
Toisaalta en tiedä kuinka pitkältä ajalta hän tuon vihkollisen keräsi, ja kävikö se kustantajalla.
Laskujeni mukaan tekstejä on 29; sen ajan julkaisemattoman kustannusdirektiivin mukaan liian vähän.
Ja pöh. Mutta voihan aikoja, ne ovat meiltä menneet. Vai ovatko.
Kopsaan tähän vielä yhden:
Aamuyöstä aurinko tulee inhimilliseksi
ujoksi ja soikeaksi
Tuosta voi repiä jotain omakohtaistakin, ja jotkut symbolismiakin. Jos haluaa.
Jälkeenpäin
on helppo
nolostella huuli pyöreänä
Tervehdys pitkästä aikaa, Juhani Tikkanen. Mielenkiintoisenpa vihkosen oletkin papereistasi löytänyt. Kyllä ne ovat varmaan Ailun itsensä kirjoittamia, jos kerran tunnistat hänen kirjoituskoneensa jäljen. En pidä yhtään mahdottomana, että hän on jopa kirjoittanut tekstit alkujaankin suomeksi, sillä minun suomentamiani ne eivät voi olla. En 60-, 70-luvun taitteessa tainnut edes tietää, että saamen kieli on olemassa (en tiedä minkä ikäisenä minua pidät, mutta olen kuitenkin sen verran Sinua nuorempi, etten ole voinut noita tekstejä suomentaa). Jotenkin tutun oloisilta ne silti kalskahtavat, en saa mieleeni miksi ja mistä yhteydestä. Mitä tulee julkaisuoikeuksiin, niin minusta Sinun pitäisi lähettää materiaali Norjaan Lassagammi-säätiön haltuun; luulisin, että säätiö hallinnoi Ailun jäämistöä nykyään (olen itse lahjoittanut sinne vähäisiä 'pähkinärahoja' julkaistuista runosuomennoksistani). Runojen koti voisi siis olla siellä, vaikka Ailu ne sieltä 'karkottikin'. Terveisiä, voi hyvin!
Anneli
Anneli:
Kävipä vaan mielessä. Huomasin että olit tehnyt uuden käännöksen myös Muista runolla. kokoelmaan!
Hei, ottaisitko yhteyttä sähköpostilla:
juhani.tikkanen@gmail.com
tai oletko Facebookissa?
Lähetä kommentti