Haikukääntämisen tavu-anarkiaa

Caribbean Kigo Kukai Haiku-sivusto julkisti taas uuden haikukukilpailun tuloksen. Kts.

http://wwwcaribbeankigokukai.blogspot.com/

Sivustoa hoitaa Gillena Cox.

Tämänkertaisista Caribbean Kigo Kukai teksteistä valitsin pari tänne nopeasti luonnosmaisesti suomentamalla:

     tuulinen ranta 

     pikkupoika kamppailee 

     lohikäärmeleijan kanssa

Kisan voittaja, Rafal Zabratynski 17 pisteellä. Osanottajia oli tällä kertaa 17. Toiseksi tuli vanha tuttavamme John McDonald Edinburgista 14 pisteellä:

 

     leijan lennätys -

     isä pitelee poikaansa

     takinliepeestä

Hyvin sijoittui myös luotettavan vakaa tuttumme Bill Kenney 4 pisteellä tällä tekstillään:

     leijat tuulessa 

     lapset juoksevat rannalla 

     käsiään heiluttaen

Nimimerkki Tikkis sijoittui ahteripäässä viihtyvien porukkaan tekstillään, joka sai kaksi pistettä:

     minua paleltaa -- 

     miten pärjäät, leijani 

     siellä ylhäällä?

Kun olin jo lähettänyt tämän niin havaitsin että siinä on moka. Haikuperinteen mukaisesti ei saisi osoittaa itseään, ei ainakaan säälin tuntein. Yksi osallistujista pohtikin seikkaa ja teki mainion ehdotuksen:

     hytisyttää --

     pikku leija

     - miten sinä pärjäät?

(Copyright by an unknown Caribbean haikuist.)
Jäi korvaava versio tekemättä, joka olisi voinut olla vaikka seuraavanlainen:

      Siellä ylhäällä;

      pärjäätkös vielä, 

      pikkuinen leijani?

Lopuksi Sakuon mielenkiintoinen haiku:

     Lennätän leijaa 

     voittaakseni ihmisluonnon 

     väkivaltaisuuden

Teksti kaipaa pysähtymistä, jonkin asian oivaltamista. Uskallusta sukeltaa Sakuon tekstiin sisään. Kunnon haikuperinteen tapaan. Ilman ennakkoluuloja.

Otsikko tunnustaa tavudirektiiveja sorretun. Sisällön kustannuksella, siis mielestäni positiivisesti .-)

Jälkilisäys:
Bill julkaisi omassa blogissaan toisen version, jossa lapset eivät juokse:

     leijat tuulessa 

     lapsia rannalla 

     huiskuttavat käsiään

(Copyright Bill Kenney, suom. j.t.)

Tekstin muutos lähenee mielestäni alitajuntaista tulkintaa, jossa tuulessa leijuvat leijat heiluttelevat lapsien käsiä rannalla. Kuka liikuttaa ketä. Haikun kirjoittajan mieli liikkuu, tuulettuu lasten läsnäolon mukana. Leijat ovat yhdistävä sosiaalinen tekijä kirjoittajan ja lasten välillä.

Mutta hei, Bill ei tätä puhu, juolahtipa muuten vain mieleeni. Pitäisi kuulemma olla tarkka. Risto Rasa tosin kerran huomautti, että ei pidä.