Olen nyt viettänyt reilun viikon Amerikkalaisen runouden kanssa. Alkoi taas Charles Olsonista, nyt TV filmin kalastajatroolarin katoamisesta Gloucesterin edustalla Atlannilla innoittamana. Olson asusteli mm. Gloucesterissa siis. Selasin reilun kilon painoista The Maximus Poems / Charles Olson. Ei hänellä mitään varsinaista troolarin myrskyissä tuhoutuneesta jutusta tekstiä löytynyt, mutta hainkin sitä kalastajakylän henkeä. Koko USAn itärannikko on minulta varsinaisesti käymättä, jollei New Yorkia lasketa sellaiseksi. Varsinaiset Olsonin runot ovat erikseen kootuissa (The Collected Poems of Charles Olson.) Vankka järkäle sekin kirja.
Sitten löysin joskus printtaamani ohuehkon esseetyylisen jutun Mimeo / On The Road Scroll. Siellä Olson tupsahti taas framille ja Kerouacin Scroll siis. Sitten piti kaivaa netistä The Projective Verse (https://writing.upenn.edu/~taransky/Projective_Verse.pdf) ja mitä siitä erikseen onkaan rupateltu.
Sitäkin sitten löytyi ja riittää, mielenkiintoista.
Kun ulkona hämärtyi puoliyön rauha niin tulin mietteissäni rustanneeksi taas yhden lyhyttekstin:
Jokirannalla
tihkuisen sateen jälkeen
raikas hengittää.
Ohiliitävät linnut
huutelevat toisilleen.
Tavumitan mukaan tuo olisi wakaruno, tai siis tanka. Mutta minulle se on taas yksi Tikkis, kunnioituksena Olsonille, Kerouacille ja runoille.
Lonttisissa 4.6.2025
Tekstit
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti