Ravintoajatuksia

Kun maassa on neljä + yksi vuodenaika niin luontokin noudattaa sitä kasvustollaan. Talvella riistaa ja järvistä ja meristä kalaa, Kesällä pellot tuottavat viljaa ja turnipsia vaikka. Ihminen on tottunut siihen että joka päivä syödään, tosin silloin tällöin on kuulema hyvä olla viikko - pari syömättä? Pohjois-Karjalasta tuli määräys että voita ei saisi syödä kai lainkaan, nyt tilalle yritetään meille myydä Alentajaa tappavan kolestrolin takiako?
Kun teen kerran viikossa perheelle aterian jonka yksi osa on perunamuusi, niin olen huomannut että siihen pitää lisätä voita, jollei maitoa ole, kuten meillä ei juoda lainkaan maitoa. (Kolestrolini ylihoitaja muuten paheksui minua kun kehuin että aika usein syön Kreikkalaista salaaattia. Ihmettelin suupaltti haavini haavini auki että mitä häh, ja jatko oli että kun siinä salaatissa on sitä juustoa! No aluksi lopetin, nyt salaa syön yhden rasian kai kuukaudessa.)
(Salaiset herkkuni ovat valko- ja sinihomejuustot, muuten!) Eikös ihmisen luut tykkää kalkista, mitä on kai etenkin juustoloissa? Toki liika kalkki kai menee aivoihinkin, ainakin joillekin?
En taida silti ruveta ravintokomentelijaksi, niitä on meillä liikaakin. Kuten se yksi määräilijä netissä joka melkeinpä kielsi aamupuuron päältä hillot ja marmeladit, koska niissä on hengenvaarallista sokeria!
Hyvähän se on tietää mitkä jutut ihmisen ennenaikaiset kuolemat johtuvat? Minunkin isukkuni eli yli 101 vuotiaaksi, jonka mukaan minun pitäisi noudattaa samaa perinnettä eli kuolenko 102 vuotiaana.
Minun yksi projektini on jatkaa mukavia kirjoistusarkistojeni järjestelyjä niiden paikkaamista ja tallentamista editoituneina. Jotakin puuhaa ihmisellä pitää olla?

Tuo 5 vuodenaikaa on Haiku perinteen termi. Teenpä yhden lyhyen lystikseni:

Syö mitä syöt
mahassa montaa päivää
herkutkaan säily


Ps. Kigo-sana taitaa puuttua, olisko tuo edes senryuu?

Tikkis 29.6.2025

Vuoden 2025 kesä on alkanut jo

Torvet soittavat
taivaalle omaa ääntään
- muuten hiljaista


Kuva on uinunut hiljaa kymmenkunta vuotta, täräyttäkööt nyt taas itsensä olemaan?

Pasi lisätekstiä saman tien:

1.

Kuivun elämää
saunavastan läiskintä
virkistää kroppaa.
Lattialle lentänyt
irronnut lehti yksin.



2.

Puoli vuotta jo
selvitty tätä vuotta
aika levätä?

Ikkunan takaa kurkkaa Juhannuskoivu 2025

Ikkunan takaa
kurkkaa juhannuskoivu
uutta kotiaan?

Puolivuoden juhlapäivä!

Alakouluikäisenä aloitin koulun Vahdon Lavamäellä. Emil-Ukki kaatoi Juhannuksena minua korkeampia koivuja pihaan. Kävelin ja ihastelin, pidin juhlaa minun juhlana, olinhan nimeltäni Juhani!
Nyt ei ole enää, viikkomuistioni ei kerro minun nimipäivästäni mitään! Mutta hihkuu että on umpikuun aika, tein muistorunon:

Umpikuun päivä,
Vuosi keikahtaa syksyyn
- vihdanteon aika!

(Käytän nyt vihta-sanaa vaikka vasta olisi inhimillisempi?)

Turussa aamulla viileää, + 14,5 C, tuuleskelee. Vuoden pisin päivä siis kuluu jo, ja tasan puolen vuoden kuluttua on Joulu!

(Oikeastaan umpikuu on vasta huomenna, mutta pitääkö sitä aina olla niin skarppi?)
Tikkis 24.6.25
Niin ja etunimeni ei ole enää allakassa, pitääkö ruveta käyttämään tekonimeä?

Rohkeat koivut _ Grynderien kauhuja

rohkea koivu
lehtii talon seinällä
- grynderin pelko


ps. tuokin koivu joka talomme seinustalla röyhkeästi kasvaa lienee jo saanut murhatuomion, osin kai aiheestakin, sillä 20 vuoden kuluttua sen juuret ulottuisivat jo blinisaven koskemattomaan kerrokseen?

koivulle kuolemanruno vielä:

juhannussaunan
lämmin löylykaveri
kasvaa säteistä

22.6.2025

Nyt lähenee heti syksy

Eilisen iltakävelyn jälkeen tein pari lyhyttä lystikseni:

Iltakävely -
miten tuuli jaksaakin
aamusta iltaa?


Sitten kotona jatkoin ajatuksieni virtaa:

Nyt syksy tulee
päivä päivältä kohti
voikukka kukkii


Aamulla jatkoin vanhojen muistioiden siivoskelua, sieltä pysähdyin tuohon sivuun, siinä siis mietin tämmöistä:

Sateinen katu
sateenvarjon suojassa
vanha naapuri


(Viimeisen originaali oli vuodelta 2009. Käännös 21.6.2025)

Juhannusvasta

vihreä koivu -
sen tuoreista lehdistä
koostettu vasta
saunan lauteilla läiskii
laiskat jalat virkuiksi

Talteen vuodelta 2011

Siivoilen vanhoja muistikirjoja, joista osa lähes päiväkirjoja.
Talteen muutama teksti seuraavassa:

Alkoi merkinnällä:

Aamun jano.
Inkulla päänsärky.
Tuulinen päivä.
Kuivaava myötätuuli.

Pvm 5.11.2009, ei muuta infoa.



Sulava kinos -
myötätuuli kuivattaa
poron kusemat.


(22.4.2011. Oli kai myös tallessa Fierran Maaliskuussa, mutta nehän operaattori tuhosi.)
Seuraavassa päiväykset 21.12.2011


puut
yltympäriinsä lumessa -
tulevat harvennushakkuut


yltympäriinsä
nuoskalumen peitossa
mänty odottaa

merkintä: huhtikuun Fierran 15.4.2011


sulavaa nuoskaa
tipahtelee mättäälle
sammal on kypsä
kesä siementää


seuraava merkinnällä Haiku Bandit logiin kommentiksi 19.2.2010:

Three snowflakes
falling down
my breakfast getting cold
three brand new haiku


viimeinen merkintä, pvm. 9.3.2010 Hesa
06:38 aamujunalla Pasilaan. Kokous.
Minua vähän väsytti.
Raitsikalla Kaisaniemeen.
Menin Cumulukseen. Majoituin.

Kävelylle lyhyen torkun jälkeen.
Tuuli palellutti.
Menin divareihin lämmittelemään.


Ajatus Juhannusviikolla 2025: Olkoot tallessa, poistan jos niin maistuu?

Tikkis 17.6.2025

Eksynyt vaeltaja Porsangissa 2009

Eksynyt vaeltaa
ei löydy laituria
lepopaikaksi



(Julkaistu ensin Facebookissa 16.6, tallensin tänne turvaan.)

Lentolapset valmiina

elämään valmiit
voikukkaset kukkii jo
valtaavat nurmen

valmistuminen -
lentolapset valmiina
kasvamaan itse

Täysikuu lähenee kesäkuussa 2025

1.

Jännitys nousee
täysikuu keskiviikkona ...
onko pilviä



2.

meillä on rauha
tuulen puuskissa heiluu
vihreä oksa



tikkis 8.6.2025

Siivosin julkaisemattomia joita alkuvuonna kertynyt noin 50 lippusta

Joskus mietin joidenkin runoilijoiden kohdalla että heidän olisi kai pitänyt julkistaa vähän enemmän runojaan kuin mitä kustantaja lopulta sallinut?
Minusta runo muuttuu ainakin kirjoittajan sielussa erilaiseksi kun se julkistetaan, Vaikkapa blogissa?
Kaivoin aamulla noin 50 nipun julkaisemattomia tekstejäni, ja tekstithän minulle ovat pitkään ollut lyhyitä ja aika usein 5-7-5 ja 5-7-5-7-7 minulle tiiviitä, mutta usein huomaan että ovatkin löysiä.

Clas Olsonin kohdalla mietin The Maximus Poems - järkälettä.
Collected Poems puolelta suomensin kerran "Variations Done for Gerald Van De Wiele" - runon, johon toisaalta löytyi hauska taustakin, ainakin netistä?

En ole sitä kai julkaistanut blogissani, (facebook - höpötyksiä en laske muuten julkaistuiksi..)

Mutta lystikseni nyt scannasin 4 kpl vanhoja. Kokeilen taas ikälopun scannerini kuntoa ja hyvinhän tuo pärjäsi, antoi vähän terävöittääkin jälkeään!
Ollaan siis kavereita! :-)

Tuo Cloydy sky / the only sun / one yellow dandelion on merkintöni mukaan käynyt Elisa konsernin kauan sitten ylläpitämässä ja aika pian heidän tappamassa kotisivuissanikin, mutta nehän murhattiin surutta! :-)

Niitä olisi nk. useita, ja osa lienee kovalevyilläni tallessa. Mutta mistä saisi intoa kaivaa nk. vanhoja?


Joka vanhoja muistelee, jne...

Tikkis 7.6.2025

Ps. Selasin yhtä Clas Olsonista printtaamani A5-kokoista tulostetta ja sen liitteenä oli tämä, jonka suomennoksen olen julkasiuut kuulemani mukaan vuonna 2025, mutta originallsi oli minusta niin hauska, osinuistan ne lähtökohdatkin vielä! Mutta siis tämä:

warm
ocean breeze - & an angry mosquito

R3 sanan angry tilalle taisi lopuksi jäädä curious...

suomennosongelman olin näköjään ratkaissut näin:
vihainen hyttynen
utelias
:-)

Olson - Kerouac ja tikkis 4.6.2025

Olen nyt viettänyt reilun viikon Amerikkalaisen runouden kanssa. Alkoi taas Charles Olsonista, nyt TV filmin kalastajatroolarin katoamisesta Gloucesterin edustalla Atlannilla innoittamana. Olson asusteli mm. Gloucesterissa siis. Selasin reilun kilon painoista The Maximus Poems / Charles Olson. Ei hänellä mitään varsinaista troolarin myrskyissä tuhoutuneesta jutusta tekstiä löytynyt, mutta hainkin sitä kalastajakylän henkeä. Koko USAn itärannikko on minulta varsinaisesti käymättä, jollei New Yorkia lasketa sellaiseksi. Varsinaiset Olsonin runot ovat erikseen kootuissa (The Collected Poems of Charles Olson.) Vankka järkäle sekin kirja.
Sitten löysin joskus printtaamani ohuehkon esseetyylisen jutun Mimeo / On The Road Scroll. Siellä Olson tupsahti taas framille ja Kerouacin Scroll siis. Sitten piti kaivaa netistä The Projective Verse (https://writing.upenn.edu/~taransky/Projective_Verse.pdf) ja mitä siitä erikseen onkaan rupateltu.

Sitäkin sitten löytyi ja riittää, mielenkiintoista.

Kun ulkona hämärtyi puoliyön rauha niin tulin mietteissäni rustanneeksi taas yhden lyhyttekstin:

Jokirannalla
tihkuisen sateen jälkeen
raikas hengittää.
Ohiliitävät linnut
huutelevat toisilleen.


Tavumitan mukaan tuo olisi wakaruno, tai siis tanka. Mutta minulle se on taas yksi Tikkis, kunnioituksena Olsonille, Kerouacille ja runoille.
Lonttisissa 4.6.2025

Hoidokkitaimi siirtyi ikkunaan 3.6.2025

pääsi ikkunaan
kuulee kadun ääniä
näkyy viihtyvän


Päivän tekstisadosta kokeiluja:

1.

Puiden latvoissa
hehkuu lämmin aurinko
Itä jäähdyttää


2.

Vihakka tuuli
itärajalta asti
riehuu ulkona


3.

Jokikävely
turvallisuuden vuoksi
länsirannalla

Kesäkuu 2025 alkoi jo

1.

Toukokuu loppui.
Kesäkuussa elämä
samanlaista taas?


2.

Kesäkuu alkoi,
linnut ja kasvit, - hupsis!
intoa täynnä!

3.

lepopäivä
kirjoittelen haikuja
pysyn sisällä



4.

Yö ei ole kuin
nukkumisen yritys
aamulla puuro!