sunnuntai 27. syyskuuta 2015

Lyijykynän jäljen pysyvyys paperilla





Kulutan erilaisia vihkoja jonkinverran: luonnostelen suurimman osan pikkuteksteistäni ensin papereille. Irtopaperit katoavat maailman myrskyissä josta syystä käytän erilaisia vihkoja. Kesällä hankin Clas Ohlsonilta halpoja 60 gr A4-vihkoja. Paperi on niin ohutta että molemmin puolin ei kannata piirustella tai kirjoittaa. Mutta tänään huomasin uuden jutun kun tarkistin että vihoissa ei enää piileskele mitään käyttökelpoista. Tuon kuvassa olevan tekstin kohdalla piti tarkentaa kolmiteholinssejä ja suunnata siihen ikkunavalon lisäksi keinotekoista valoenergiaa.

Lyijykynän raapustukset olivat himmenneet. Tekstin olin merkannut kirjanneeni 9.8.2015.

Olen eri syistä käyttänyt nk. kosmoskyniä mutta viimeaikoina olen innostunut eritoten Twist Erase 0,9 Japanissa tehtyyn lyijytäytekynään. Niissä on erityisen hyvä pyyhekumiosa joka ei suttaa mutta pyyhkii. (Ja kun enhän minä oikeastaan pyyhi vaan vedän viivan yli, koska usein siinä poispyyhittävässä sanassa tai sen osassa on vihje mitä olen tai olin ajattelemassa?)

0,9 mm on myös riittävän tuhti jäljentekijä, ja teroittamattakin luettavissa kirkkaasti. Mulla on myös 2 mm lyijytäytekyniä joiden tylsä jälki lähenee jo töhryä. 0,5 mm on aivan liian heppoinen raskaampien tekstien tekoon.

Perinteinen lyijykynän jälki ei ole arkistointikelpoinen, eli se tarkoittaa että jälki voi haihtua. Kosmoskynät olivat ennenvanhaan arkistointikelpoisia, eli niillä tehdyt kirjanpitolaskelmat olivat arkistointilakien mukaisia. Eli riittävän pysyviä.

Olen käyttänyt runsaasti kosmoskyniä ja vuosien saatossa joidenkin himmeä jälki senkun vaan syvenee jos ympäristö on vähänkin saharaa kosteampi.


Mutta nyt muutamassa kuukaudessa lyijykynän jälki on enää töin tuskin luettavissa?

Suomeksi tuossa lukee jotenkin näin:


menee
ei palaa -
vanhan metsän polku


(Aihe oli yksi luonnos Elokuun 2015 Shiki-turnajaisiin.)
Muoto täyttää hay(na)ku:n mitat.



Niin tosiaan, mikä täällä on pysyvää, kuten kuopiolainen runoilija Ilkka Koponen kerran yhdessä runossaan pohti.

Tosin Koposen elämänkokemus kirjautui oksennuksesta, mutta mitä muuta kirjoittaminen usein on kuin oksentelua?

:-)






2 kommenttia:

Ripsa kirjoitti...

Jussi,

nyt kyllä epäilen paperin laatua. Mulla on kirjoituspöydän laatikossa hirveä määrä muistikirjoja. Jotkut on kirjoitettu lyijykynällä, jotkut taas kuulakärkikynällä. Useimmiten lyijykynä, koska sellaisia tässä huushollissa on aina ynnä pieni kauhavalaispuukko niiden teroitukseen. Siis se kovin laatu kirjoittamiseen.

Kosmoskynillä oli helppo kirjoittaa, helpompi kuin näillä. Mutta jostain syystä niiden tuotanto tai myynti loppuivat.

Ainut ongelma mulla on oman käsialan tulkinta.

Juhani Tikkanen kirjoitti...

Heh, samma här! Paperia epäilen myös, se on jotenkin liukasta. Täytyy vaihtaa kyniä!