Kolme lokkia lensi peräkkäin. Kaksi takimmaista jahtasi ensimmäistä. Se lensi pakoon, ei ne saanut sitä sillä tavalla kiinni. Ne käänty laivan keulan edessä, syöksyivät veden pintaan, nousivat ylös. Ääntelivät hyvin vähän. Se jota ne jahtasi oli syvänmeren lokki. Se oli eksynyt tänne paskaiseen satamaveteen. Ne kaksi jotka jahtasivat sitä olivat paskalokkeja, röyhkeitä, ajattelivat omistavansa nämä vedet. Suurikin ilo. Toinen vielä yrittää tulla tänne. Höpsähtänyt kahjo. Se olisi pitänyt ampua ilmakolla, mutta kun laivalla ei ole ilmakkoa. Ne lokit väsy ja ne häipy jonnekin. Auringonlaskun valo läikehti aalloilla. Taas taivas on ihan sininen kokonaan. Kuukin.
sunnuntai 6. syyskuuta 2015
Kokoelmasta Sulle on sanoma täällä lyhyt ote
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
1 kommentti:
Hei, nää on vaan mahtavia sinun kirjoituksesi, pääsisipä joskus samaan. Huikeita tunnelmakuvia ja haikut myös."syksynlehdissä
kertoo puut meille aina
samaa tarinaa"
trv. Päivi
Lähetä kommentti