maanantai 9. syyskuuta 2013

Teemu Hirvilammi Vulkaaniset vuodet

Soitin sinulle aamulla.
       Olin valmis jatkamaan tätä yötä.
       Nahkatakkini hengailee henkarissa 
               pari kolikkoa taskussa. 


(Copyright Teemu Hirvilammi 2008)



Löysin viikolla iltapäiväkävelyllä Sammakon kirjakaupasta kirjan: Teemu Hirvilammi Vulkaaniset vuodet

Sammakko 2008. 64 sivua. Sivulla 17 hän kirjoittaa:

Siellä missä äänilevy loppuu 
      ja valot jäävät palamaan 

..
..

Siellä kuu höylää pilviä



Hirvilammi on syntynyt 1955, nuoren polven runoilijoitamme siis.

Kustantajan takaliepeen mukaan hän on julkaissut tämä teos mukaanlukien 14 kokoelmaa. Esikoinen vuonna 1977.

En ole ihan kaikkia Hirvilammin kokoelmia lukenut, saati nähnyt. Muutaman perusteella kutsuisin häntä kuitenkin kaiken runometelin keskellä oman itsensa runoilijaksi; vastaansanomaton runoilija. Oman äänensä kuiskaaja. Ääni kantaa. Jos on aikaa kuulla. Syytä olisi.


Hirvilammi ei kaihtele juomistaan. Ilman hallitsematonta juomista runoilija ei ole runoilija. Myytti joka on mielestäni tyhjää potaskaa?

Sivulla 60 hän sanoo:
Auton takakontti on täynnä alastomia viinipulloja 
      ilman etikettiä, tyhjinä kuin sanaton viesti. 



Hirvilammin kokoelmat, niiden perusteella mitä olen selaillut, eivät ole tyhjiä, sanattomia.

Mutta jos tyhjentyneet pullot joista on etiketti pesty pois olisi sikäli sanomaton että etiketistä ei näy tuoteselostetta sisällöstä.

Sen voi kuvitella, maiskutella itsekukin itse.

Jatkakaa tästä.


Turussa 9.9.2013

Tikkis

Pellossa on varjoja, ilmassa haukkoja.
     En lennettävä ettei kuolisi nuorena.



(Teemu Hirvilammi sivulla 59.)

4 kommenttia:

Ripsa kirjoitti...

Mulla on kirjahyllyssä Hirvilammin opus nimeltä Niille jotka dallaa sateessa. En pääse tsekkaamaan julkaisuvuotta, mutta ellei ensimmäinen niin ihan ensimmäisiä runoilijan kirjoista.

Kyllä kirjan ilmestymisestä on jo aikaa, mielestäni ainakin 30 vuotta, koska muistan missä asuin kun kirja tarttui mukaan Hesan matkalta.

Se oli hyvä kirja, nuori ja hyvin uutta tekstiä. Oli ainakin minulle ja silloin.

Alkoholin isompaa kulutusta en kannata, koska se ei paranna tekstiä, ainakaan kovin yleisesti tarkastellen. Kirjoittaa pitää selvin päin, että tietää mitä on sanomassa.

Toisaalta ei saa tietää sanomisiaan liian hyvin, koska siitä tulee sitten blokki.

Juhani Tikkanen kirjoitti...

Dallaa on WSOY.ltä vuonna 1981. Hänen toinen kirjansa listan mukaan.

Valitut, mutta ei siis koottuja, ilmestyi 2001.

Koottuja odotellessa? Nuori mies ehtii vielä julkaista ennen koottuja parikin teosta...

Kämmenellä
nuoruuden
tilipussi,
pääskynen,
päästä se
lentoon.

(Teemu H. sivulla 58.)

Ripsa kirjoitti...

Jussi,
miks niin monet julkaisee valittuja? On sekin hyvä, mutta sitten joku tykkääjä ei kykene palaamaan joihinkin kirjoihin.

Itse paheksun syvästi kirjastojen tapaa myydä pois kirjoja, joita ei lainata. Olen löytänyt paljon runokirjoja sillä tavalla. Runokirjat OVAT harvojen herkkua. Mutta sillä tapaa erityisen tarpeellisia.

Tietysti ongelma on säilytystila, mutta ei siitä pitäisi olla puutetta esimerkiksi meillä, kun on aika uusi kirjasto ja lisäksi sivukirjastoja, mielestäni paljon 65 000 ihmisen kaupungissa. Niin ja lisäksi erikseen Tritonia, tiedekirjasto.

Juhani Tikkanen kirjoitti...


Samaa mieltä ylipäätään. Kuulun Nordellin runojen tykkääjiin. sitten hän menee ja karsii kourallisen hyviä runojaan syrjään Valituissaan. Paheksuin sitä!-) Juuri samasta syystä kuin sinäkin.

Taannoin kustantaja vaikeroi että Joel Lehtoselta ei voi julkaista Koottuja, koska hänellä on "myös huonoja runoja."

Mikä on kenenkin mielestä huono runo. Joskus joku metriikan jambi tai zombi ontuu hieman, sitten se että niitä on ja eivät onnu, ja sitten että joku runo on liian lyhyt, pitää kertoa laveammin, ja itse murisen jos runo on turhan rönsyilevä.

Entisen syöttiläspässin viisautta voisi joskus kuunnella, sitä että aikaansa kutakin sanoi pässi kun päätä leikattiin.

Kirjastojen hyllyt ilmeisesti pursuavat. Ainakin Turun kirjastossa näkyy olevan tilanpuutetta. Amerikan runojen hylly on pieni ja mielestäni sieltä puuttuu aika moni oleellinen runoilija tyystin jne.

Ja jopa Utsjoen kirjastosta tein tämän kesän poistomyynnistä löytöjä: Hemingwayn Vanha Ukko ja Fisu lähti Eurolla vai olisko ollut pari! Myös Toivo Laakson esikoinen! Nyt mulla on niitä kaksi, toisessa on Topin nimmari, mutta tässä toisessa Utsjoen kirjaston leimat!

Toki ainakin proosa vanhenee nopeasti. Runot eivät minun mielestäni niinkään, päinvastoin nk. hyljeksitytkin kertovat jotain siitä missä eri puolilla runoudessa milloinkin mennään.

Että runokirja on hyllyssä tarkoita että siitä sen erityisemmin tykkää, mutta mielenkiintoisia ne kaikki mielestäni ovat.

Paitsi että minunkuin hyllyistä pitäisi raivata pari metriä seinäpintaa. Tarvittaisiin. Tarkoittaa noin 20 metriä kirjan selkämyksiä. Oi voi