Mitä tapahtui Turussa vuonna 1969?
Lounais-Suomen Kirjailijat (LSK) perustettiin niihin aikoihin. R.Y.-liitteen yhdistys sai kun säännöt oli hyväksytty.
LSK osallistui noista ajoista lähtien maakunnallisten kirjailijayhdistysten talvipäiville. Tampereen suunnalta tosin esitettiin että turkulaiset saisivat osallistua heidän kanssaan "virallisille" talvipäiville vasta kun LSK saisi tuon ry-päätteen. (Rekisteröity yhdistys, ry, samma på svenska r.f.) Muistan vieläkin kuka tuota esitti. Mutta koolle tulleet muut maakunnalliset yhdistykset sallivat LSKn olevan mukana. Ei sitä suurempia skandaaleja käsitelty.
Yhdistyslain mukaan kyse pääosin vastuista, rekisteröimätön yhdistys toimii hallituksensa henkilökohtaisilla vastuilla kun r.y. on jo juridinen henkilö.
Kun Lounais-Suomen Kirjailijoita perustettiin kerääntyi kirjailijaporukkaa ravintola Itämereen olemaan yhtä mieltä että yhdistys perustetaan. Ja se perustettiin kun saatiin säännöt hyväksyttyä. Turussa toimi myös aktiivisia kirjallisia porukoita, mm. Turun Kirjallinen seura ry ja NVL Turun Siipi ry. Koskenniemi-seurakin oli mutta sen toiminta oli jo noina aikoina jäykempää. Ravintola Hämeenportissa kokoontui epävirallisempia seurueita, mutta ei suinkaan hiljaisempia.
Kaarlo Isotalon ansiota on että LSK perustettiin, eikä yksinkertaisesti jatkettu Turun Kirjailijat ryn elämää. Turun Kirjailijat ry sääntöjä olisi pitänyt muokata, ja nimikin aiheutti eräällä suunnalla "tunteita".
Turun Kirjailijat lopetettiin Hamburgin Börssin torin puoleisessa ravintolassa. Armo Hormia luovutti niukan arkiston joista muistan mm. V.A.Koskenniemen kenellekään jakamattoman mitalin.
Tajo oy ei uskaltanut julkaista Ginsbergin huutoa. Siitä painettiin suljettu erillispainos jota jaettiin nk. asiantuntijoille. Ginsbergin muita runoja ilmestyi valikoima Kuolema van Goghin korvalle - nimellä. Siitä otettiin toinenkin painos.
Armo Hormia oli Keskustapuolueen (Ex. Maalaisliitto) ehdokas mutta ei saanut riittävästi ääniä päästäkseen eduskuntaan ja mahdollisesti ministeriksi. Psykiatrina (ja kustantajana) Armo olisi toki ollut mielenkiintoinen edustaja Arkadianmäellä?
Turkulainen Jarkko Laine (KOK) pyrki myös eduskuntaan mutta ei ylittänyt hänkään äänikynnystä.
Isotalon Kalle kulki Armo Hormian vaalipuheissa lämppärinä. Kalle kertoi että eräässäkin maakuntatilaisuudessa ihmisiä tuli kättelemään ja lupasivat äänestää häntä. Kysyivät että mikäs se Kallen numero oli. Kalle huitoi Armo Hormiaa kohti ja sanoi että tuo se on ehdokkaana eikä hän. Kalle oli duunari-aikoinaan ollut SKPn jäsen mutta myöhemmin hän irtaantui heistä. En tullut koskaan kysyneeksi sen tarkemmin. Kalle oli rehti duunari loppuun asti, tosin viime vuosikymmenet hän oli ahkera ja tunnollinen kirjailija. Apurahojakin alkoi ihan ansioista tulla.
Kaarlo Isotalo asui Raunistulassa Airikintiellä. Kun rakennus purettiin hän muutti Taidemuseon mäelle ja sieltä Tuulan kanssa Kankaanpäähän.
Puuhasin Turun kirjallisissa hippelöissä noihin aikoihin. Värkkäsin yhdistyksen perustamispapereita viranomaisille, Kosti Sirosen kanssa näpyteltiin sääntöjä ja kutsukirjeitä uuden yhdistyksen perustamiseksi Lounais-Suomalaisille kirjaillijoille. Lähes kaikki vastasivat kutsuun.
Kalleen en tullut aikaisemmin 60-luvulla tutustuneeksi, kuljimme eri kortteleissa. Minun kirjallinen opiskeluni tapahtui pääosin Turun Tyäväenopiston kynäilypiirissä. Maisteri Kyllikki Hiisku analysoi runoja ja kertoili mielipiteitään kirjallisuudesta. Koskenniemi eli vielä ja kerran jopa näin Hänet Turun Yliopistonkadulla!
Isotalon Kalle vaikutti niihin aikoihin Auralan Vapaaopistossa. Se oli rautatien "väärällä" puolella. Ja Työväenopiston kirjalliset hulinat riittivät minulle. Koskenniemen lisäksi Hiiskulle kelpasi myös esim. Unto Kupiainen. Ja onhan Koskenniemellä monta hyvää runoa. Kupiaisellakin. Professoreita molemmat.
Kun vuonna 1965 soitin Kyllikille että Otava julkaisee minulta kokoelman, hän kysyi kuka sen on toimittanut. Vastasin että Tuomas Anhava. Kyllikki siihen että "Tuomas Anhavalla on huonoja runoja." :-)
Kun muutimme Kallen naapuriksi Airikintielle niin tutustuimme nopeasti. Minä sitäpaitsi seilailin merillä vuodesta 1962 lähtien ja kiinteämmät tuttavuudet olivat sen takia minulle harvinaisempaa herkkua. Harri Kumpulaisesta on siitä syystä myös muistumia vain harvakseltaan.
Vuoden 2013 vapun puhallettua ohi tapasimme Puutorin wessassa. (Kts. kuvaa!) Muistelimme menneitä aikoja ja huomasimme että olimme touhunneet samassa kaupungissa lähes samojen tyyppienkin kanssa muutaman vuosikymmenen kuitenkaan toisiamme useimmin törmäämättä. Turku on pieni ja rajoittunut kyläpahanen. Kun Venäjän keisari otti Suomen maakunnan emoruotsilta pitivät turkulaiset pitsisukkamatamit Keisarille tanssiaiset Aurajoen rannan talossa. Sitten Turku taas kerran paloi poroksi. Mutta nousi tuhkasta kuin kauppatorin pullasorsat.
No niin, muistelimme kotvan Harri Kumpulaisen kanssa turkulaista kirjallista elämää. Huomasimme että tunsimme kosolti samoja ihmisiä. Puutorin Wessan radio soitti taustamusiikkia. Omituisten Opusten hyllyssä odotti yksi Kallen kirja hanakkaa ostajaa...
Kalle sitten aikoinaan kuoli. Lienee aika monelle muullakin joskus edessä. Mutta Kallen vahva tukka ja kokoparta tuntuu iloisena kulkevan vieläkin Raunistula- Lonttisten tienoilla. Kuvia Kallesta ei montaa ole tiedossa. Vaikka mekin asuimme muutaman vuoden naapuruksina ja tapailimme ainakin viikottain niin kameran linssiin en tullut Kallea pyytämään.
Mitä sitä nyt hyvää naapuria kameralla kuvaamaan kun muutenkin tapasimme aina kun mieleen juolahti-.
Tekstit
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti