Leif Färding 1951 - 1984

Hiekansirun tavoin, valoa kysyen 
  nojaan keltaiseen vaahteranlehteen. 

Leif Färding,
Ihan kuin ihminen kuuntelisi,
1984

Jossakin sanotaan Leif Färdingin kuolinpäiväksi 12.5.1984, ja paikaksi Helsinki.

23.11.1983 hänestä on kuitenkin tiettävästi havainto, Vaasasta.

Että kinastelisi milloin joku ei enää liene nähtävillä.

Alaston
kynttilän lepatus
hyytävä metsä, elämän huurut, hauraat

talvehtiva
pehmosammal


(Tikkanen)

Leif Färding julkaisi neljä kokoelmaa eläessään. Viides ilmestyi vuonna 1984.
Seitsemän vuoden runot oli vielä runoilijan itsensä valikoima, siihen jokusen lisää valitsi Eila Kostamo ja jälkisanat Antti Nylén teokseen Kasvojesi valossa, Valitut runot 1971 - 1984. (WSOY vuonna 2000). Postuumisti ilmestyneen Ihan kuin ihminen kuuntelisi kokoelman runot on siinä myös.

Kuin hukkua kolera-altaaseen tai nukahtaa pehmosammaleelle. Lepo on jotakin jota ei enää oteta pois. Päinvastoin kuin metsän hämy joka päivänvalossa muuttuu sammalten kodiksi, puista katkeaa väsynyt oksa.

Tahdon muuttua ääniksi kaikkialla
  ja lakata olemasta tämä kipu.

(Leif Färding.)

Tuulista,
auringonsäteet piiloutuvat
syksyllä putoavien lehtien sekaan,
kilpajuoksu

olla vapaa
kuin keltainen lehti,
lentämään oppinut

(J.T.)