Kiihtelysvaaran urut

Pujupillini
sointu musiikkiako?
Iloinen ääni!


Alakouluikäisenä Vahdon Lavamäellä vuolin tuoreesta koivun oksasta pajupillin,
puhalsin, ja sain aikaiseksi itse luomani sävelen!

Ei minusta silti säveltäjää tullut, eikä urkuria.
Kunhan tykkään urkumusiikista.

Kaija Saariahon urkujen olemus antaa uskoa musiikkiin,
samoin Kalevi Kiviniemen CD Filippiiniläisestä bambu-uruista.

Perehdyin urkujen musiikkiin kiitos Porilaisen urkuharrastajan Mauricen seuraa, kun ensin kiipesimme Porin kirkon vanhoja urkuja parvelle kuulemaan, ja sitten Pori sai uudet urut, ja niitä tietenkin kuunneltiin korvat avoinna.
Vanhat urut purettiin ja vietiin olisko se jonnekin Romaniaan, josta tuli sikäläinen urkumestari niitä vanhoja urkuja soittamaan.
Minä tykkäsin siitäkin!
Viimeiseksi urkuri täräytti urkurien erikoisuuden, eli B.A.C.H.:n Urkuri oli silminnähden innostunut ja antoi vanhoille uruille lähtösävelet, mutta ei siis viimeisiä puhkuja!
Onkohan kukaan sitä versiota tallentanut?

Porin urkujen kohdalla keskustelimme joskus ohimennen kirkkosalin akustiikasta ja että missä ne soivat kuulijalle parhaiten.
Minä kiipesin Mauricen perässä aina parvelle, ja uskon testaamatta että Porin kirkossa parvi on niitä parhaita kuulo-paikkoja. :-)

Pogostan Sanomien leike kertoo Kiihtelysvaaran kirkon uusista uruista ja valaisee mielenkiintoisti kirkkosalin akustiikkaa, etenkin että kirkkosalin rakenusaineetkin ääneen vaikuttavat.
Kiitos muuten Pogostan Sanomille / Sirpa Sutinen!

Minulla on mielessä hinku yhteen urkumusiikin soittopaikkaan toiveena lisää, ykkönen tietenkin RSO:n musiikkisali Helsingissä, sitten Kiviniemen mainostama / soittama Filippiiniläiset bampu-urut, ja nyt siis nämä Kiihtelysvaaran urut.

Kaiken aloitti minulla siis alle 10 v koltiaisena itse vuolemani pajupillin sävel!