Koska maailma on aina seuraava uni

Koska maailma on aina seuraava uni
Tuukka Terho 2017
ISBN 978-952-93-8622-2
104 sivua.

Sain kirjan, ihan omakseni. Posti toi.

Matkaopas möhköfantin häivyttämiseksi:
etukannessa pieni musta korppi (tai naakka?) on möhköfantin otsalohkon laskeutumisalustalla. (Kuva oikealla puolella.)

Takakannessa fantti on on poistunut, ja lintu on keskellä rauhallista katua,

keskellä kirkasta päivää.

Tätä aloitusta ihasteltuani aloitin sukeltamisen Tuukka Terhon kolmannen kokoelman Koska maailma on aina seuraava uni syvyyksien vilkuilun. Tai ilmojen, lintuteeman?

Valmistaudu olemaan väärässä

(Tuukka Terho sivulla 11, rivi 3.)




Tämä kuva on muistikirjani kannesta. Vertaamalla värimaailmaa tuli matkustusteema tyrkylle.

Elämä on ihanaa.
Hiustenkuivaajan lämpö.

(Tuukka Terho sivulla 22.)


Koska hyvä kirja usein herättää halun (himon?) kirjoittaa ja muistella tekstistä nousevia omia muistoja kävi minullekin niin.

Merimiesajoillani kävin taas kerran Ranskassa pienessä satamassa. Lähdin kävelemään rantakylän kujia. Suora tie vei jonnekin maalle päin. Jokea ylös olisi kai päässyt Pariisiin, joenrantakaupunkiin. Laiva jäi jokea alemmaksi, laiska laiva?

Kävellessäni tietä suoraan, en tiennyt minne, sama se, kävely oli tärkeintä, alkoi sataa. Sitten satoi enemmän.

Kastuin, ja jonkin ajan kuluttua tuli ensimmäinen virvokebaari kohdalle.

Tilasin tuhdin lasillisen Calvadosia.

Menin veskiin, siellä kädet sai kuivata kuumailmapuhaltimella. Kuivailin sillä samalla itseäni vähän takaa, paljon edestä, ja menin lipittämään calvadokseni.

Joku kysyi mistä tulin, kuka olen. Vastasin että Eskimo. Senverran osasin Ranskallani lausua.

Sade loppui, taukosi ainakin. Kävelin takaisin laivalle. Vaihdoin kuivat vaatteet. Työelämä laivalla jatkui taas.


On käyty kuussa, viritetty satelliitti sinne aika lähelle.
On kehitetty ilmatieteenlaitos, melkein lassottu tuuli.
Pian voidaan asettaa aurinko, sinne missä sitä kaivataan.


(Tuukka Terho sivulla 23.)


Tätä aiemmin Tuukka Terho on julkaissut kaksi kokoelmaa:

Huulilla, nolo tuuli,
Ntamo 2009,

Kunnes hämärä : runoja
Ntamo 2013, 104 sivua,
ISBN: 9789522154682


Tuukka Terhon kolmannen kokoelman plaraaminen on vielä kesken, mutta koska omistan yhden kopion sitä kirjaa ja se on hyllyissäni niin milloin tahansa voin sen ottaa esille ja jatkaa lukemista.

Aika on rajallinen käsite.
Aikakin taipuu suuren painovoiman vääntämänä
vaikka mutkalle,
mutta ei solmuun?


Tikkis Turussa, kun taivas ei tiedä että olisi jo kesän aika, vuosi on 2017.