SodomiAmore
Jusu Annalan 10.s julkaistu teos.
Ntamo 2016, 160 sivua.
Lainasin teoksen kirjaston uutuushyllystä.
Selailukokemus oli ensi alkuun tyydyttävä, sujuva.
Olen joskus ennenkin jäänyt kiikkiin Jusu Annalan jutuista.
Sivulta 93 alkoi sikermä Ihmisvarasto, joka oli yhtä ja samaa tekstiä.
Katselin sivu kerrallaan. Alussa hieman vierastin teoksen matalasivuista ja väljää taittoa.
Tämän runoelman kohdalla hiffasin että tottakai, juuri noin se pitikin taittaa!
Aika pian totuin tekstin vetoon, eli löysin että se svengaa, kulkee, eli se siirtyy paperista silmien kautta pääknuppiin, menee sinne eikä pelota.
Katselin välillä sivuja kääntäessäni hyllyissäni tyrkyllä olevaa noin 1190-sivuista Collected Poems of Allen Ginsberg, nidottua pehmeäkantista teosta.
Mietin että Jusu Annala on Suomen Allen.
Tuossa Ginsbergin Collected-kirjasta puuttuu yksi Allenin kirjoittaman haiku, mutta se on kuljeskellut erikseen interbetin haiku-sivustoilla, eli sekin siis on olemassa. (Olisiko sivu 1191?)
Vielä erikseen mulla on City Lights Booksin HOWL, kopion painovuosi 2006, kun original ilmestyi 1956. Siinä on William Carlos Williamsin esipuhe, jota en ole netistä löytänyt? (Siksi piti tuokin Amazonista tilata.) City Light Books kertoo että hyllyssäni taltioitu HOWLin laitos olisi yltänyt miljoonaan kappaleeseen. Wau. Hintaa oli 6,95 Usd. Maksoin muovilla.
Huuto on parikin kertaa ilmestynyt suomeksi, ihan kelpoja suomennoksia. Aikoinaan Turun Vähäväkisten salissa Huudon esitti Ylioppilasteatterin näyttelijä. Eli sekin on tullut kuulluksi, arvokkaassa salissa vielä. Usein mietin että miltä olisi tuntunut kun olisi HOWL:in ensiesityksen aikoinaan siellä kapakissa korvin kuullut, silmin nähnyt, miten Allen sen luki...
Haavetta vain.
Paikalla oli Jack Kerouac, joka kertomansa mukaan hihkui... Aiheesta.
Mietiskelin että Jusu Annalan runoelmaa Ihmisvarasto lukiessa ei erityisen tehokasta lukijaa tarvitsisi, teksti vetää ihan omillaan. Ilman tehosteita?
Harvinaista herkkua?
:-)
Jusu Annalan teos päättyyy riveihin
totuus on tuu
Tikkis,
runoilija Turusta
Tammikuussa 2017.
Tekstit
5 kommenttia:
Eilen kun oli Bob Dylan-dokkari, niin siellähän se Ginsbergkin hihkui. Martin Scorsese oli haastatellut sitä aika usein. Ginsberg sattui osumaan samoihin bileisiin myös Beatlesien ja Dylanin kanssa Lontoossa. Meillä on joitakin Ginsbergejä, tärkein ehkä hänen äidilleen kirjoittama Kaddish, joka on juutalainen hautajaisrukous. Se on todella kaunis. Ginsberg oli maahanmuuttajien poika.
Sitten meillä on Ginsbergin kaksois-älppäri jossa se messuaa ja huutaa runoja ulos. Sen olen kyennyt kuuntelemaan vain kerran. Mikähän siinä on, mutta Ginsberg ei ole ollut minusta se paras runoilija ikinä. Mutta kyllä hänkin on Walt Whitmanin perillisiä. Yksi niistä on kyllä Bob Dylan myös.
Dokkari kertoo kyllä hyvän tarinan 1900-luvun toisesta puoliskosta siellä rapakon takana. Hyvin tunnistettavaa.
Whitman! Hänen Grass-Leaves jatkokertomuksensa eivät minusta parane loppua kohden, ilmeisesti "paras" versio on se kolmas. Viisikö niitä nyt erilaisia oli. Nehän on netissä, ja sen "bedside version" kerran yhdellä vanhalla laserin louskulla printtasinkin. Kaikkea ei ole varaa ostaa Amazonista. (Postimaksut!)
En minäkään Ginsbergiä mukanani kanniskele vaan vähän muita juttuja. No tietenkin haikuja, mutta kerran pidin lomalukemistonani W.C.W.:n Patersonia. Siinä viehättää joku. Vähän samalla tapaa kuin Olsonin The Maximus Poems... Uusista en oikeastaan tiedä. Joskus Ron Silliman postaili mielenkiintoisia uutuusrunojuttuja, sieltä löysin mm. Joseph Masseyn. Oliko hänen viimeisin kuitenkin jo, ei taantunut, mutta löytänyt liiankin valmiita lauseita? Vai miten sen muotoilisi.
Whitmanin lopullista ilman silorisuja tehtyä suomennosta pitänee vielä odottaa? Turtiaisen juttu (Ruohoa..) on vetävä, toki. Mietin kielen hienovaraisia pieniä värejä ja hengittävyyksia kun luin tuota Annalaa... Liian usein hyvin hiottu suomennos on myös niin kuin olisi hiottu myös jotain oleellista pois? Pienellä vaivalla mistä tahansa tekstistä saa ylisileän, ja sitä myötä ikäänkuin jopa sensuroidun version?
No mitäpä ne minulle kuuluu, hiljalleen aika ajoin tupsahtaa mieleen. :-)
Jussi, kylläpä, juuri nämä käännösjutut kuuluvat ihan kaikille!
Tää on niin pieni kielialue (vaikka kielemme onkin likipitäen täydellinen!), että ilman suomennoksia ei pärjätä. Niin että puhu nyt noista edelleen. Mikä toi Paterson on?
Aivan jossain muualla kuin sun saitissa törmäsin myös Sillimaniin. Enkä nyt yhtään muista mistä oli kyse. Jaa mutta siis on uus suomalainenkin, tuo Annala! Hieno juttu.
Kunhan selviän polvenvaihto-operaatiosta niin sitten mietin lisää ja luen taatusti koko aika.
Paterson is an epic poem by American poet William Carlos Williams published, in five volumes, from 1946 to 1958. The origin of the poem was an eighty-five line long poem written in 1926, after Williams had read and been influenced by James Joyce's novel Ulysses. As he continued writing lyric poetry, Williams spent increasing amounts of time on Paterson, honing his approach to it both in terms of style and structure. While The Cantos of Ezra Pound and The Bridge by Hart Crane could be considered partial models, Williams was intent on a documentary method that differed from both these works, one that would mirror "the resemblance between the mind of modern man and the city."[1]
While Williams might or might not have said so himself, commentators such as Christoper Beach and Margaret Lloyd have called Paterson his response to T.S. Eliot's The Waste Land and Pound's Cantos. The long gestation time of Paterson before its first book was published was due in large part to Williams's honing of prosody outside of conventional meter and his development of an overall structure that would stand on a par with Eliot and Pound yet remain endemically American, free from past influences and older forms.
The poem is composed of five books and a fragment of a sixth book. The five books of Paterson were published separately in 1946, 1948, 1949, 1951 and 1958, and the entire work collected under one cover in 1963. A revised edition was released in 1992. This corrected a number of printing and other textual errors in the original, especially discrepancies between prose citations in their original sources and how they appeared in Williams's poem. Paterson is set in Paterson, New Jersey, whose long history allowed Williams to give depth to the America he wanted to write about, and the Paterson Falls, which powered the town's industry, became a central image and source of energy for the poem
Ripsa: Paterson on myös netissä. Näytti puuttuvan peräti mielenkiintoinen osio, eli Appendix, reilu 60 sivua.
https://archive.org/stream/PatersonWCW/Paterson-William_Carlos_Williams_djvu.txt
Lähetä kommentti