maanantai 13. lokakuuta 2014

Samuli J. Lampista vuonna 2014 Osa # 2




Samulin tähän asti suomeksi julkaistuja tekstejä kahlatessa kasaantuu vaikutelma syksyn raikkaiden tuulien yhteen kasaamista punaisista, keltaisista ja muuten vaan iloisista mutta syvällisesti yhteen ääneen kahisseesta keskittymästä.

Onko se oikein
että tapaamme jälleen
vaiko se, ettemme enää koskaan?

Samulin Legiosta sivulta 37.

Minä olen tavannut Samulin livenä muutaman kerran, eka kerran joskus Porissa minun lyhyeksi jääneenä Porin kautenani, sitten Helsingissä vuonna 2000 ja viimeksi vuosi tai pari sitten Turussa. Sähköisesti lienemme jutelleet aika ajoin.

Mitä taitavammin elät
sitä vähemmästä joudut lopussa
luopumaan. Perkele ei petä kuten ihmiset
jotka ovat tehneet sopimuksen
hänen kanssaan. Sinä olet
luotettava kuin intialainen
tulitikku, minun viimeiseni.

Samulin Legiosta sivulla 267, osiossa PROFEETAN LUUT (2014).


Samulin tekstien keskessä on keskittymäkiekko joka toisia tekstiä hajottamatta pyörii yhteen pisteeseen, siihen mahdollisesti kuitenkaan koskaan yhtymässä, tai hajoamatta. Valkoinen aukko?



Runoilija piirtää suun ja liikuttuu kuulemastaan:
Miksi sanot kieltäjäksi minua
joka ruokin myös ne yhdeksänkymmentä yhdeksän
jotka sinä hylkäsit.
Minuntuloni on aina sata
eikä sanani ole mistään pois.

Odotan siellä mistä etsit
tulen vastaan missä pakenet.


Samulin Legiosta sivulta 149, osiossa Zeta (2004).


Samulin runouden aikajana etenee kuten maailman aika-avaruuden töksöttävät sekunnit etenevät, ohittavat, tunne että niistä saa kiinni, hetkeksi.

Vahva side menneisiin, kuten savijumalaan, ja vihjaako Legiokin Roomaan?

Uskon lakiin
ja omankädenoikeuteen
tuskaan ja kuolemaan
vapauteen ja
sen riistoon.


Samulin Legiosta sivulta 22


Kokoelmasta Tetramorfi (v. 2000) alkaen olen ollut nuuskivani Samulin teksteistä perinnepuukon siloittelun jälkiä. :-(
Samulin teksteistä saa hakea edes vanhan perinnetuvan lattialankkujen oksankohoutumia, tai niin että ne ovat juuri niitä koholle ja tietoisuuteen jääneitä. Korva niihin pysähtyneenä, että kolahdus lattialle ei kuulu ei näy vaikka on siinä.



Sata vuotta lattialla on käyskennelty, talon väki osaa lattiansa ulkoa. Osaa elää kuten turhat syyt karistanut tuvan lattian pitääkin. Lujana. Itsestään selvänä. Mitään siihen lisäämättä, maalikin vaan kuluisi aika pian pois. Ja jälki voisi olla levotonta, epätotta.


Nousen jälleen unen kirkkaista vesistä
arjen nurmiaavoille skalpeeraamaan sitä
mistä työnnyn esiin.

Lentäminen on huonoin mahdollinen piilo
saalistajan katseelle, kyyristyminen
omalle.

Että ilmaan ei voi pesiä
on päätöksistä kestävin
minkä luvattu maa päällään kantaa.



Samulin Legiosta sivulta 252.




Samulin Legiosta sivulta 76 Samuli kirjoittaa:

Valo tipahtaa
nälkäiselle alastomalle nurmelle,
pisara
niin painavaan pudotessaan
särkyy siihen.


Minua vaivasi mitä sana Legio Samulille merkitsee. Kysäisin. Vastasi.

Q.:
Kuinka paljon Legio pitää ottaa Roomalaisena?

A.:
En ajatellut sitä roomalaisena, vaikka tietenkin nimi viittaa siihen vahvasti - tai Anonymousiin, vaan siihen raukkariepuun josta Keesus ajoi pahat henget sikoihin.


Vielä yksi lainaus. Tämäkin ilman lupaa ihan kuten vehreänä kasvavalta nurmeltakaan ei kysytä mielipidettä kun ruohonleikkurimammutti tulee ja napsii joka ainoan ruohonkorren pätkäksi. :-)



Katselen Hiljaisuuden merta,
kuuntelen ja he sanovat:
eräänä päivänä
meri rantautuu.

Samulin Legiosta sivulta 73.

Legio-teoksen ulkoasu ja taitto: Anssi Muurimäki.

Samuli Lampisen tekstistä riittäisi mielleyhtymiä kolmanteen osaan, tämä oli Legiosta osa 2. Jatkuu jos jatkuu. Elämästä ei koskaan tiedä minne se reissaa.

Pirunsaarillakin kasvattivat sikoja henkiensä pitimiksi?


Tikkis maassa jossa whisky-sanaa ei saa lausua julkisesti


13.10.2014

Kts osa # 1:
alkulämmittely aiheeseen, mukana kirjan tuoteseloste.


Ps.
Muutama huti korjattu 16.10.2014. Liittyy toiseen kertaan lainattuihin runositaatteihin, haettu uusia tilalla. Moka yksin minun.

Ei kommentteja: