Fierran tekstiluonnosvihon kannesta

1.

Katson pimeää ...
tähti avoimeen silmään
melkein häikäisee



2.

Öinen pimeys ...
naapurin koira haukkuu
hiipivää kissaa


3.

Kotiin kaupasta,
katuvalot näyttävät
porttikäytävän.
Kukahan siellä asuu,
ihan pimeä piha.


4.

Keitin porisee,
kaadan kuppiin kahvia,
juon sitten yksin.
Naapuri tulee kotiin
sulkee oven perässään.


--- 5.

viisi tavua -
ajatus muistuu mieleen
mahtuu sivulle.
Nyt en saa nukutuksi,
unohdin tekstin lopun.

Tortinmäki

I Vanhat hyvät ajat

Tähän aikaan voisivat kurjet 
	jo jäätyä pehkusuolle.
Jalmari kantaa reppuaan syvemmälle korpeen,
rahkasammal
        imee nahkalapikkaan äänet.
Vain laho risu
              katkeaa,
	äänetönnä
	     murenee.
Palokärki
        kopauttaa
  	    lahon puun runkoon.
Hikitippa norahtaa
     syyskylmässä
           Jalmarin kaulukselle.
Kuusiryteikkö odottelee
            Tortinmäen korvessa.
Korkea kuusi kurottelee sadepilviä,
riipaisee pilveen viirun,
ja sade viuhuu,
	   ei tavoita maata
vaan jää kuusten oksiin.


Jalmari laskee reppunsa 
     oksien suojaan,
         kaivaa sammalien alta mäskiastiat
ja virittää pannun alle tulen.
Savu liukertaa
             kuin suokäärme
naavaisten oksien läpi
                    ja nousee metsästä
             sadesavun lomasta.
Harmaa varis lentää
          savupilveen,
                yskähtää käheänä,
kurvaa vähän oikealle
          ja liitää suopellon laitaan
     tönön pihaan, 
yskäisee kerran käheästi: Kraaah.
saa kurkkunsa auki
         ja korjaa kuuluvasti:
Kraak. Kraak.


Töllin isäntä oudoksuu
	        vareksen köhää,
katsoo metsään ja
            harteissa käy värinä.
Pieksut jalkaan
	ja muorille sanoo
      lähtevänsä katsomaan,
		olisiko metsässä sieniä.
Töllin isäntä
         kierähtää salapoluille,
pehmeästi
     nousee askel,
              pehmeä
	neulasten peittämä
polku imee askelia
              syvemmälle, syvemmälle.
Kuuset tihenevät
                oksat harovat
         harmaata taivasta,
ja töllin isäntä tietää
              tulleensa perille: 


-Jallu? hän urahtaa matalalla äänellä.
Kuusten oksat eivät värähdä
          kun kaksi terävää silmää
		pilkahtaa oksien takaa.


-Kalle perkele, älä pelottele.


Miehet asettuvat hoitelemaan tulta,
   ei liian kuumaa,
	eikä liikaa savua.
Akkaväki on yrittänyt monesti käryttää Jallua,
mutta polut ovat eksyttäneet
vallesmannin pontikkapartiot,
eikä vallesmanni ihan innokkaasti
	        ole hakenutkaan
                        erinomaista pontikan lähdettä,
sillä ei pitkiä häitä
	ja muita juhlia
	      jaksa kovin pitkään
                        hänkään kuivin suin istuskella.


- Mihin sinä nyt? Jallu kysyy,
         kun Kalle lähtee kontalleen oksien alta.
- Sanoin Elsalle, että menen sieneen, 
tarttee jokunen kerätä,
	     kuitenkin juoruilee kylillä.
Sais eres pari sientä.


- Tuo mullekin muutama, Jallu pyytää.


Jallu jää hoitelemaan tulta.
Torvesta tippuu tasaiseen tahtiin kirkasta.
Ensi tipat Jallu heittää tuleen
              korpikuuselle kyyneliksi,
hyvin leimahtaa; hyvää on tavara.
Vanha varis palaa taas pesimäpaikalleen,
tietää nyt kurvata
	          saastepilven sivuitse,
istahtaa lähikuuseen
               ja viisaasti tietää
olla puhumatta,
              aukaisemasta nokkaansa.


Yksinäinen sinitiainen
          	lehahtaa lähelle,
sanoo arasti:                tiii
       ja hiljenee hänkin.


Kalle palaa sienimetsästä
ja jakaa saaliinsa kahteen kasaan:
yksi lehmäntatti, kolme kärpässientä,
               muutama rousku 
ja kourallinen suppilovahveroita.


- Viedään nämä, kyllä muori ne siivoaa.
- Eiks tuo ole myrkyllinen? Kärpässieni? Jallu kysyy.
- On kai, mutta ei sieltä äkkiseltään muita löytynyt, 
  kunhan jotain eres. - Ja on jo ollut vähän pakkastakin paikoin, vastasi Kalle. 

Tämäkin pätkä oli Elisan , ex Saunalahti, ylläpitämässä kotisivustossani, jonka sitten kerran poisti. Hupsis.
Paattinen - teemaa on enemmänkin, mietin pitäiskö se uudistaa jotenkin jossakin jotenkin. Ihan vaikka piruuksissani?

Aamulla runo droonista

Valolla on suunta.
Radioaalloilla on suunta.

Valon sisällä on myös viesti. Kuten punainen valo liikenteessä.

Radiolähetystaajuus on rajallista.
Tarpeeksi korkeana se on jo valoa.

Valon näkee.
Radioaallot kuulee, ja niissä on myös viestejä.
Kuten mihin drooni lentäisi.


Kuvan lainasin Ukrainan lähteistä.

Mietin näitä vähän korkeampia radiotaajuuksia, eli että jos on tarpeeksi leveä radioaaltojen spektrin kuunteluvastaanotin ja siinä suuntimismoodi, niin utelias kurkkija näkee paljon?


Minua kiehtoo valossa, ja myös korkeimmissa radiaalloissa arvoitus: Valohan on myös herkällä puntarilla mitattavaa ainettakin, eikös, mutta mihin se katoaa kun tulee pimeä?


Jossakin pitäisi olla suurehko tiinu täynnä sammunutta valoa. Ja siis samalla hiljennyttä radioaaltoa?

Kuvaa ei saisi kai levitellä, se voi olla myös sotainen salaisuus?
Ja tämän runon copyright siis Tikkis 23.9.2025.

Aurinkolasit
estävät häikäistymät?
Turvaa silmille!


Tässä on korkeintaan Senryuun tavut, mutta haikua tuosta ei saa, ei edes käärimällä sätkää? :-)

Waka - kirjoittelun mietiskelyä

Tuosta tein jonkinlaisen julkaisun jo, mutta jäi mietityttämään muutama joutava juttu.
Tuo on tavuiltaan waka, mutta riittäisikö sisältö nykyaikaiseen tankaan? :-) Rivi 3 pohdinnassa vieläkin: yön pimeässä
ja yön tuulessa yksi u kirjain liikaa, eli yön tullessa?


Kutistaisi tuo haikumittaan (taas kigo -sana epävarma?)

oksan heilutus
yön hämärän tultua
nukkuisi nyt jo


:-) Tikkis 21.9.2025

Keskellä yötä joskus otettu kuva riehuvasta koskesta

Keskellä yötä
kurkkaan ulos pihalle
- linnut nukkuvat?
Valvon sitten vain yksin
tähtien kanssa

Vuoreijan matka vuonna 2010

Löysin yhden omista automatkapäiväkirjoistani, vuodelta 2010.

Kuvan löysin blogistani, on vähän muokattu yksinkertaisemmaksi?

Internet kertoo mm:
K-141 Kursk oli Venäjän pohjoisen laivaston Oscar II -luokan ydinsukellusvene, joka upposi 12. elokuuta 2000 Barentsinmerellä torpedo-osaston räjähdyksen vuoksi. Pelastusyrityksistä huolimatta aluksen kaikki 118 miehistönjäsentä kuolivat onnettomuudessa. Aluksen uppoaminen oli Venäjän laivaston historian pahin sukellusveneonnettomuus.

Aloitin oman Kursk-runoelmani kirjoittamisen päivä kerrallaan tuolloin heti.
Nimeksi keksin: Barents Sea & Kursk
Sen julkaisuvuosi oli 2001, ja toisen painoksen 2003.

Runoelma kertoo ydinmurtaja Kurskin ajasta Barentsin meren pohjalla.
ISBN 952-5129-13-6.
Kaivelin nykykämppäni hyllyjä ja Kurskia ei ollut yhtään kpl. Kotisivuillani Kursk myös oli, mutta joku vuosi sitten operaattori Elisa lopetti kaikki, ja sinne häipyi.
Se internetin pysyvyydestä?

En nyt enää lainaa Kursk-runoelmani runoja, nehän ovat myös ilmestyneet ISBN - suojatunnuksella kerran. On siis jossakin tallessa? Tätä matkaa innostuin valaisemaan nyt:


Vuonna kuljin Suomea siellä täällä, mm. Karesuvannossa, Vuoreijassa, Ilomantsissa mm.
Yhteenvetoa vähän siitä matkavihosta:
Alku: Lokinkatu Turusta 1.5.2010 91645 km. Heti kahvilla km 91796.
Porvoo 91870 km.
Kehä III 30 ltr bensaa ja km 91981. Maksoi 42,86 €.
Rtula taas 18.5.2010 heti sen jälkeen 92159 km.
Sitten sivu mutta teksti haihtunut lähes pois.

Jotain siinä pohdin auton huoltoa, seuraava sivu onkin jo Anoppilassa 21.5.2010. Nyt pakoputken vaihto!
Parin sivun jälkeen taas Turussa 2.6.2020 je 94107 km.
Korpilahdella syön Gepappia klo 13:24 ja km oli 94412.
Iissä klo 19:37 (pvm??) 94835 km. Sitten Sodankylä klo 23:30 ja 85151 km.
9.6.2010 klo 13:00 Fierralla ja km lukema 95558. Merkintä että Kauppaan.

Sitten muutama Yliperällä ajelu, sitten Vardööseen, tärkein tieto eli 96438 km.
Aika kuitenkin jotain ennen 14.6.2010. Pääsin tämänpäivän asiaan:

Kiireinen laiva
merenpohjalla huilaa
Kursk

viileällä pohjalla
Kurski haamuilee


Tämä tapahtui muistikirjan puolessa välissä.

Vardööhön menin lukemaan Barentsin Meren rannalle kirjoittamani Meri, The Sea - runoelman. Kuten teinkin.

Kävi kuitenkin niin että mukanani ollutta kirjaa Barents Sea & Kursk en lukenutkaan nauhalle enkä siis Barentsin meren tyynelle pinnalle, vaan varmuuden vuoksi luinkin pienessä tiuhkusateessa auton keula Barentsin merelle päin, sinne päin missä kartasta arvelin Kurskin suurinpiirtein hukkuneen. mukaani ottamani laajahkon runoelmani Meri, The Sea. Sille ei ole oikeastaan julkaisuakaan, joku lehti sen kai julkaisi, voin senkin muiston sotkea Nesteen lehden yhteen pienempään runoelmaan missä valaisin vähän omaa syntmäpaikkaani eli eli vuoden 1945 synnytyslaitosta joka oli siis v Heidekenin sairaala. Kirjoitin tahallani merimuistoista Heineken - oluesta! Heheh.

Mutta osaltani siis muistomatka Kurskin happivajeeseen hukkuneiden muistoksi tuli tehtyä.

Nyt mietin tuota julkilukukertaa Barentsin meren rannalla autoni tuulilasin takaa pienessä tihkusateesaa, että nyky tekijänoikeuskorvauksen mukaanhan tekstin ääneenlukija saa myös tekijän - oikeuskorvauksia?

Pohdiskelen tätä nyt Lonttisissa. Ulkona + 17 C ja pörssisähkö niin että tätä varten käynnistin ison tehomikroni ja siihen 5-G modeemin, ja nyt taidan tehdä mukillisen pikakahvia!

Tikkis 20.9.2025

Mänty tiputtaa neulasia

mänty tiputtaa
neulasia kadulle
- mikään ei idä?

valon ulkoistus eteisessä

valon ulkoistus
suojassa eteisessä
lasiset tipat


neljä bonusta:

ränni lotisi
rankkasade ohitti
istuin sisällä


nautin sateesta
paljain jaloin sisällä
läpikuivana!


piha on märkä
hetkessä sade loppui
join vain kahvia


pihapuut tykkää
kun vähän sataa, luulen
suljin ikkunan
pihan istutuksia
ei tarvitse kastella

Elävä metsä kasvaa

elävä metsä
tietää toistenkin tarpeet
- talvi lähestyy!


Kuva on vanhempi, teksti 15.9.2025

Katkennut ränni vuodelta 2010

katkennut ränni
nainen kävelee ohi
katu on kuiva

Lentokieltokukka kesällä 2025

Kukka punertaa
lentoon ohjaava kielto
metsän itikoille


seuraava perjantain kävelyreitiltä kämpille 12.9.25:

punaiset valot
ja ei yhtään autoa
- ylitin kadun!


autoton katu
moitti röyhkeyttäni
kiire kämpille!

Leijoja löytyy nettikaupasta

Leijat karkaavat
ilman lupaa taivaalle
- sotkee pilviä?

Nippu joenrannalla

Joen pinnan alla
vesi virtaa vapaana
- ei saa häiritä.


Menin rannalle
joki virtaa merelle
ei puhu mitään


joki vain virtaa
vaikka ilta hämärtyy
mietin elämää


parvi lintuja
kiirehti alavirtaan
- ilta hämärtyy


ilta edistyy
rantapolun juoksijat
hikiset paidat

virkeät koivet
nousen penkiltä ylös
huilanneena kämpille

Kun istuin penkillä
katsoin pyöräilijöitä
yksi tervehtikin.
Aika moni ohittaa
ja hengittää innoissaan.


Ylitän sillan ...
autojen melu täyttää
ajatukseni.


Yläjuoksulla
hämärtää jo kun lähden
taas kämpille päin.
Kellon tikitys määrää
milloin polulla ei näe.

Kämpillä hiljaisuus on
kuin melun jatke.




Lokkien kanssa
varis lentää etelään
kuten aurinko.
Katuvalot syttyvät
yksi katu kerrallaan.


Ilta kämpillä.
Olenkohan murhaaja
- kärpäspaperi
täynnä kuolleita
kärpäsiä siivet liimassa
sovussa lähekkäin.


kuppi kahvia
nukkumaan ei kannata
heti yrittää.
Jos katsoisi uutiset
saisiko heti unta?


patterisydämeni innostui
rytmiin niin että nukahtaminen
muuttui hereilläoloksi



ei väsyttänyt
vaikka sammutin valot
näin kun kärpänen
väisti liimapaperin
lensi karkuun keittiöön

Täysikuun häikäisemättömyydestä

1.

Kadulla tuli
vastaan auringon säde
häikäisee silmät.


Kävelin illalla kotiin, seurasin laskevaa aurinkoa.
Tulin Aurajoen rantaan, ja sillalle.

2.

Tuomaan sillalta
katsoin syksyiseen jokeen.
Virtaa merelle.
Aurinko jo haalistuu
kun liukuu lännen yöhön


Kotona käännyin vielä katsomaan taivasta. Pilvinen.
3.

Kuutamon valo
himmeni pimennykseen.
Yksinäinen kuu.

Syyskuun lämpimäisiä

Kuvan & txt copyright Ron C. Moss
Ron C. Moss is an artist and poet from Tasmania, Australia

Huomenta! sanoin peitteelleni
olin potkinyt sen lattialle yön lämpimässä.

Bill Kenneyn 16 vuotta sitten Shiki Kukain Syyskuun 2009 julkaisussa ollut:


vedän ylös
viltin
aamun sumu


Aihe oli siis sumu. Päivittäisen jokirantakävelyn fiiliksestä muistin myös tämän:

syksyinen sumu
joki tuntee
väylänsä

Tämän original copyright on Francine Banwarth. Suom. j.t

En ole enää kirjoitellut Shiki Kukai kuukausiteemoihin mitään, selaan niitä vanhoja, ja vaikka aikaa on noistakin jo 16 vuotta, niin jaksan tykätä!


Tänne blogiin, joka on siis yhä julkaisukunnossa, (kiitos rohkeiden Kalifornialaisten!)
kirjoittelen silloin tällöin pieniä juttujani, omaksi ilokseni.
Kommentointi on ihan aiheesta täällä 'vaikeroitu' niin että kovinkaan moni ei näitä enää kommentoi.

Viimeksi blogspottia vastaan hyökkäili erilaiset p*skiaiset roskakommenteillaan, se oli kai heistä hauskaa.
Bill Keynneynkin blogista muistan kerran lukeneeni noin sata p*skahölöä kommenteissa.
Mulla ei ollut ihan niin montaa, ja tässä kun tätä järjestelee ja editoi niin siivoaminen käy toki myös nopeasti.


Olemassaolo
on tärkeätä
mutta pitääkö?


Ps: kävin katsomassa blogini käyntitilastoa, lukemat tänä aamuna EUn aikaa olivat nyt 544041.
Tekstejä minulta tänään yhteensä kertynyt tasan 5700 kpl-

Parhailla sivuilla käy kai jopa miljoona kurkkijaa päivässä. Eli hiljaisella puolella täällä!

Tämä on siis Tikkis 7.9.2025


Vielä yksi Shiki Kukai 9/2009 suom. j.t:

sumuinen aamu -
kaikki miehet kävelevät
tänään päät pilvissä


(Copyright nimimerkki Iga.)

Pari Shamrock haikua talteen

1.

syvällä metsässä
iltapäivän aurinko
nojaa mäntyyn



Caroline Gourlay / Shamrock 2009, suom. j.t.


2.

pieni keittiö
leivänpaahdin lämmittää
yhden nurkan


John Stevenson / Shamrock 2009, suom. j.t.

Täysikuu on vasta sunnuntaina

Sunnuntaina on vasta täysikuu mutta mietin miten kaikkikonstaileva tietsikkani sitä juhlistaisi:

Keinoälykäs
kypsyy paistinpannulla
tekoherkuksi


Alunperin tietsikan rustaamassa kuvassa kuitenkin taisi lukea näin:

juusto pannulla
kuplii tekoälyssä
valelämmöllä



Lisäys samaan aiheeseen:

soutu hiljaisuudessa
joen suuta päin
kuun suuntaan

Lähde Mainichi haiku March 2007

Original Copyright by Hubertus Thum. Suomexi Tikkis 3.9.2025

Kaksi lehteä joessa

Kaksi lehteä
kellumassa etelään
- ei liene kiire


Laitoin kameraan muistikortin ja menin taas rannalle!