Nuorpinniemen runoilija

Kejosen Kevätpäiväntasaus (WSOY 2000) heijastelee minun oman runokäsitteeni kelvollisinta sarjaa. Esimerkiksi Saarikoskikin siellä luuraa Tiarnia-sarjallaan. Kejosen Talvipäivänseisaus (WSOY 1998) on siellä myös. Ja toki montakin muutakin. Onhan maailmassa läjäpäin hyviä, mutta vain yhtä kerrallaaan ehtii hehkuttamaan. Kirjailijasta jälkeenjäänyt valo on usein minimalistista, jonka kesto oikeastaan vasta nostaa tekstin nk. framille yhä uudestaan. Minulle on käynyt näin. Muutaman muunkin kirjan kohdalla, se on lukevan ihmisen onni? Kirjoitin pari sivua juttua ja mietiskelin Kejosen Nuorpinniemeä istuskellessani:

Kommentoin Kejosen vanhaa kirjaa, kevätpäiväntasausta. Kirjoitin himmeällä kynällä ja siitä oli paha saada mitään tolkkua.

Kokeilin mitä JPG-editorilla saa näkyviin.

Jälki ei ole kovin fiksua mutta luettavissa?


Ennen vanhaan kaikki kirjoitettiin käsin, sulkakynällä parhaimmillaan. Nykyisin on muoviset näppikset ja bittien loputon ja julkea maailma. Ja maksulliset äänikirjat.


Ja kuka kenenkin elinkaaren tietää?
Kun runo on kirjoitettu, ja julkaistu, alkaa runon elämä.
Vuosi vuodelta runo voi vanheta, kuluu? Haalistuu, ja vain ydin jää.

Runon soisi olevan iloinen asia.
Sumua ja murhetta aina riittää.
Kun pystyttää runon iloisuuden kukkuloille kannattaa olla tyytyväinen. Ei tarvitse hävetä.

Kejonen kirjassa Talvipäivänseisaus sivulla 40:

Ei ketään joella.
Vain tuuli kuuluu tulevaksi.
Ja syksy.

Kirjoittamisen paikka lienee Nuorpinniemi, Tenon rannalla.
Nuvvus on siinä lähellä, julkaisin Nuvvuksesta kerran tunon:

Tunturin rinne, 
  pilvet liukuvat yli 
    minä vain huilaan 
kun pilven kaverikin 
     leijuu ohi kuin kotka

(Tikkis 2018 Nuvvuksen retken tekstejä 2b.)

(Kejonen Kevätpäiväntasaus sivulla 11.)

Nuorpinniemen lähellä on yksi Utsjoen hautausmaista. Varsinaisella kirkonkylän hautausmaalla on mm. Annikki Kariniemen hauta. Kejonen lienee haudattu Vilppulaan?

Julkaisin Nuvvuksen rinteiltä tekstejä vuonna 2018. Ne ovat piilossa vanhoilla kotisivuillani, joiden elinikä ei liene mitenkään taattu bisnesmaailman tuulosissa? Siirrän tämän vielä tänne blogiin, tuskin Kejonen tästä häiriintyy:

Nuvvuksen retken tekstejä 2018 / 2

3.

Huilaan ylärinteellä.
Deatnu virtaa etelästä pohjoiseen 
      kohti Jäämerta 

  ei pidä kiirettä
            hänkään.


       Mistä näitä kiviä 
        koko rinteen matkalle 
         onkin kerääntynyt? 
4.
Kala hyppää joessa 
vastavirtaan 

    pisaroita roiskuu  
        auringon valon 
                   katveeseen

(Tämä edellä siis Tikkasen Nuvvus-runoelmasta tänne tuotuna.)

Jos Tenosta ottaa ämpärillisen
virtaavaa vettä
ei se joki siitä pienene,
vaan on edelleen Deatnu, Suuri Joki.


Virtaa
kuin ei mitään
olisi liikahtanut
edes


Postaus aloitettu blogiin heinäkuussa 2021, tähän saakka Turussa lähellä savisena virtaavaa Aurajokea.
Juhani Tikkanen
runoilija

:-)