Kuva on Utsjoen kirkonkylän hautausmaalta. Etsimme kaverin lukionaikaisen luokkatoverin hautaa. Tiesimme etsiä sitä mutta emme löytäneet, koska perinteistä kirjoitettua hautakiveä ei ollut. Tarkkaan katsottaessa tuohon kiveen kirjoitetut sanat olisivat auttaneet löytämistä. Pienen kunnan keskinäiset suhteet kuitenkin ensi kysäisyllä kertoivat missä etsitty hauta on. Eli kaikki toki tietävät missä kaverin viimeinen lepopaikka on. Hän oli siis lukiolainen ja kuoli liian nuorena.
Haudalla on tuoretta jäkälää, jos vaikka porolle tulisi nälkä? Pupu on pitänyt rikkaruohot pois haudalta. Ja jonkin aikaa hautaa kannatti muutenkin katsella. Kuunnella Utsjoen Ailigaksen rinteiden hämyä, tai olla muuten vain vaiti.
Kyse on Utsjoen koulun lukiolaisesta joka kuoli liian nuorena. Kyse ei samasta uhrista jonka se liimanhaistelija puukotti jokin aika sitten. Hänen hautansa ilmeisesti löytyy Utsjoen Outakosken hautausmaalta. Se sijaitsee noin puolivälissä Utsjoki-Karigasniemi tietä. Kolmas Utsjoen nykyisin toiminnassa olevista hautausmaista on Karigasniemelle.
Kirjailija Annikki Kariniemen haudan myös löysin, täältä kirkonkylän hautausmaalta. Siitä kuva on jossain netissäkin nyt.
Ensin haimme Annikin hautaa Utsjoen vanhalta hautausmaalta, missä suuri osa hautaristeistä pitkälle lahonneet ja osa kai kadonnutkin.
Takavuosien ystäväni Ailu Valkeapää kerran Aatsakursulle taivaltaessamme ja tievan rinteellä istuessa ajatteli ääneen että hän haluaisi kuolla tunturiin, niin että kukaan ei huomaisi eikä häntä enää löytäisi.
Lienee kuitenkin haudattu virallisesti, ilmeisesti tuonne Skibotnin puolelle.
Se kai pitää vielä joskus löytää?
Hautojen etsimisessä on se hyvä puoli että kohteet yleensä pysyvät paikoillaan, eivätkä jutaa ympäriinsä.
Rauhaa kuitenkin kaikille.
Tikkis heinäkuussa 2019
Tekstit
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti