perjantai 8. kesäkuuta 2018

Kelluva kulkija

Ensin lainaus kaapattu Facebookista:

Toivo Laakso
28. toukokuuta kello 21:49

Matalassa rantavedessä
tahdon olla,
kaikki erilaisuus
samanlaisuudessa,
kuin lumpeenkukka,
kelluva, seilaava selviö.


Entisessä merimieselämässäni olin kerran laivalla joka oli jo saanut puolilastia Persian Lahdelta. Olimme jo kurvanneet Intian avomeren puolelle kun varustamo antoi vinkin että voisimmekin saada vielä vähän lisää paluulastia Suomeen.

Ajattiin hiukan maista kauemmas ja kone seis ja ryhdyimme odottamaan, siis kelluimme.

Tein muutaman lyhyttekstin homman muistoksi:

Kelluva laiva -
merivirta kuljettaa
meren keskelle


Mikäpä siinä oli kelluessa, mukava ilma eikä häiritsevää liikennettä.
Tainnut olla enää lokkejakaan, olimme itseasiassa senverran etäällä rannoista.

Laitatuulessa
rautainen tankkilaiva
lilluu itäänpäin.




Merivirta vei hiljalleen kohti Bombayta. (Nyt kai Mumbai?)
Radiohytissä minulla oli autoalarm päällä, kuten merellä ollessa H24 pitääkin. Keskellä tähtikuulasta yötä sieltä kaikui morsetus: ...- .. ... Eli VIS. Rytmi oli häiritsevän lähellä Titanicista kuuluisaksi tullutta merkkiä, eli ...---... (Eli sos yhteen annettuna, merkit voisi myös palotella VMS.ksi.)

aurinko nousee
styyrbuurin puolelta -
illalla tähdet



Silloin toimeton kelluminen välillä kyllästytti. Jälkeenpäin ajatellen joutava viikko, mutta ikävin juttu laivaväelle oli että se lisälasti jonka sitten saimme painoi tankkirohjome senverran syvemmälle että emme enää sopineetkaan silloiseen Suezin Kanavaan, vaan kun sitten sen lisälastin saimme niin sitä piti lähteä kujettamaan Cape Townin kautta, ja Pohjanmerelle piti tilata Nesteen pienempi rannikkotankkeri (MS Tiiskeri) keventämään niin että laivamme sopi Beltin salmesta Itämerelle ja Porvooseen.


Terveisiä Topille hyvästä runon innoitteesta!

Tikkis Turusta 8.6.2018






Ei kommentteja: