Eilen bussissa katselin tienvarren metsissä kaatuneita puita.
Kaatunut kuusi
lepää oksat harallaan.
Maailma kohisee.
Istuin penkillä. Torkahtaakin toki voisin.
Muttakun on näitä
murheita.
Onhan minullakin toki sanomista kuten lokilla, joka raakaisee kun se kastaa purstonsa hyisessä pärskeessä.
Kaatunut kuusi
lepää oksat harallaan.
Maailma kohisee.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti