Kaksi lyhyttä

1.



ei osaa päättää
aurinko ei viihtynytkään
etelän mailla?

2.

viimeinen päivä -
huomenna meidän maailma
aloittaa alusta

Eilen kävelin Aurajoen rantapolulla kauppamatkallani:

Säikähdin kuminaa,
tuomiokirkon kello
etenee vartin kerrallaan

valo häikäisee -
pihapuun lahon oksan
tuuli katkaisi

tylsistyneenä
ei elä uuteen vuoteen -
partakoneeni

aamu aamulta
koko taivas valaistuu

nukun yöni huonosti

niinkuin minun vikani
olisi tämäkin

katastroofi

Keskiviikon tuuli
ylpeänä esittää -
pimeä kuu?

Loppu lähenee -
vielä muutama päivä
vuoden kuolemaan

Oi talven sade -
pitkä ja pimeä yö
uuden kuun kanssa?

Sulaa ja jäätyy taas -
yhteinen kasvihuoneemme
äänestää

Särestö jouluna 1977

Kaamos

Kosmoksen kiilu

lepää kesän heinäntekoon

Kuihtuva kuu,
aurinko nousemassa --
Kohti Uutta Vuotta!

Maanjäristys?
Lumimaapallo asettuu
Buddhan mahaksi!

valo lisääntyy -
lumeton maa on musta,
heijastamaton

pimeä hetki -
huomenna valo palaa
meille kaikille

Tänään pimeys väistyy

Hiukan kerrallaan
päivä alkaa pidetä
mutta ei haittaa?

Hermostunut kukko

kurkkii viipyvää pilveä --

talvipäivänseisaus

Valon pilkahdus

valo pilkahtaa
tuhnusateessa joku
uskoo Tulevaan

Hain kuvalle pari muutakin vaihtoehtoa:

2.

hämärä turvaa
muutaman valopilkun
hehkuvan vielä

3.

pehmeä ilta -
tälle polulle ei mahdu
vihaiset rekat

Ei tästä oikein jouluiloa taida irrota.

pihaharakka 

   miten noin nätti lintu 

pitää niin pahaa ääntä?

ilta pimenee -
valtamereltä huokuu
aaltojen vyöty

Tämä jälkimmäinen on Kushiro Hokkaidolaisen arkistoista

Vehreä kuusi
pyytää Joulupukilta
kelirikkoa

Metsässa kuusi
ojentelee oksiaan --
selviytynyt!

(Ilmestynyt alunperin Talvituuli - julkaisussa)

Pakkasaamu -
vanhalla autollani
jääpuikko nenässä

Copyright Tikkis, suom. j.t.



(Frozen morning / my old car got an icicle / on it's nose)

Talvinen sade -
lapsi pukee nukelleen
sadetakkia

Älä hosu,
perillä odottaa
sateinen taivas

Raskaat pilvet
silminnähden onnellisia -
täysikuu!

Täysikuu
piilottelee noiden
typerien pilvien takana?

Täysikuu ohittaa

Valvoin pitkälle iltaan ja yöhön.
Täysikuu käväisi kurkkimassa
kuulasta taivasta.

Odotin kuun laskua
nähdäkseni kirkkaita tähtiä.

Kuun laskiessa virisi tuuli
ja toi yhdistyneet sateet.

Tähdet saivat sateista peitteen;
minä riisuin alasti, ja menin oman peitteen alle.

Tähdet eivät minua näe;
täysikuu meni jo.

Tyhjänä yö ei anna heti unta.

Runo kirjoitettu 8.9.2001,
ollut jonkin aikaa myös htm-sivuilla.

yö näkee tulla,
valo ei nyt häikäise
nousevaa kuuta

Tällä sillalla 

ei kukaan muu menossa 

ainakaan yli 



     räntää riipii silmille 

     läpimärät 
               ajatukset 

         koinsyömä 
                  kaulaliina 

         uhmaa tuulia 

             taivaita

Ryokoku sillasta


Fukagawan sillasta

Eikö pimeyttä hävetä rannan valot

valojen uhma -
yönselkä nöyristelee
molemmin puolin

silta joen yli -
savinen joki virtaa
vaikka on jäässä

kenen lauluja
joen toisella puolella
harakka hoilaa?

Jääharja

joki harjannut
jääpinnan sileäksi -
luistava tuuli

talvinen ilta -
naapurin pihavalo
hehkuu meillekin

valo pehmenee
Aurajoen jää on hiljaa
kasvaa lumesta

aamu hidastuu
päivä päivältä taivas
leikkaa valoa

Sunnuntaina lyhyt teksti

avara taivas
ympäriinsä leijailee
hiljaista lunta

             tällä kynällä 

    en ole kirjoittanut 

        yhtikäs mitään 

 tärkeätä




    ulkona on pakkasta

(Turussa 4.12.2016)

antaa odottaa 

          talven lumet 
     
       syntymistään


  ruohotkaan kasva

Turun Kirjaston kirja # 853N22106288

junan ääni
polut mielessä
sunnuntai supistunut
pölyn lauseopiksi

Copyright Joseph Massey, suom. j.t.
Teoksesta Illocality (2015) s. 88





Joseph Masseyn kokoelma Illocality löytyi Turun Kaupungin kirjastosta!
Kävin varta vasten virkailijalle esittämässä iloni ja kiitokseni hyvästä kirjavalinnasta.

:-)

Vain vähän lunta --
en minäkään kirjoita
tänään runoja!

Versio b:

Kirjoitin
talvisia runoja --
sulavaa lunta.

versio c:

Yritin kirjoittaa
talvisen runon --
märkä lumi sulaa

Tämä julkaistu alunperin Talvituuli - julkaisussa s. 24.3