Venehjärvi

Venehjärvi on vedenjakajalla joka ensimmäisenä maatilkkuna vapautui jääkauden sorron ikeen alta.

Oikealla Venehjärven vanha kalmopaikka. Nykyisin sinne ei enää haudata. Syynä järviensuojelu. Hautausmaille ei saa mennä puolenpäivän jälkeen, ja ainakin olisi hyvä pyytää lupa. Pahaa meteliä ei saa pitää, eikä ajatella rumia.

Jos joku puu sattuu kaatumaan niin sen pitää antaa olla minne rojahti viimeiselle leposijalleen.

Sääntöjä toki rikotaan, eiväthän kaikki muutenkaan säännöistä tässä elävien maailmassa enää välitä.


Venehjärven kolmas Tsasouna on rakennettu uudelleen vanhalle saamalaisten uhrimetsikköön entisen paikalle. Siellä kasvaa yli 500-vuotisiakin mäntyjä. (Edellisen tsasounan Suomesta tulleet Lutherin uskovaiset tuhosivat.)

Venehjärven asutuksesta tiedetään että heitä on ollut eri suunnilta, saamelaisten lisäksi Tveristä, ja Volgan mutkista, sekä ennen ristiretkiä paikalla oli mm. nk. vendejä, jotka olivat tulleet pakosalle ilmeisesti yläkautta, koska etelässä oli mm. vilkas viikinkien aggressiivinen kauppaväylä, jonka sekaan tuskin kannatti änkeytyä. Vendit tulivat lähinnä nykyisen Puolan alueelta, ja mm. Bornholmista.

Eli mamuja on ollut aina liikenteessä.

Taustalle näille arveluille on uudet DNA-tutkimukset.


Kävimme olemassa yhden yön Venehjärvellä heinäkuussa 2016.

taivas heijastuu
Venehjärven pinnasta -
maailma viihtyy

Kuvassa olevan vanhan männyn kyljessä on aikoinaan ollut siihen kiinnitetty ikoni. Taannoisen toisenlaisen maailmanjärjestyksen aikana pari siirtotyöläistä irrottivat ikonit myydäkseen ne. Kun osa-aikainen työsuhde päättyi niin seuraavana vuonna kyseiset duunarisankarit molemmat menehtyivät. Toinen hukkui ja toiselle kolahti tapaturma.

Alla on myös kyljestään runneltu mänty.

Molemmat puut humisevat ikäänkuin mitään erityistä koskaan maailmassa olisi tapahtunut.

lepäävät sovussa -
on hyvä olla hiljaa
ja kuunnella

Tikkis, heinäkuu 2016