Maantie kaartelee
löytääkseen sillan yli
ison mäen alta

Fierran / 8

virtaava joki -
mistä vedet riittävät
täyttämään meret?

Fierran / 7

Öinen hiljaisuus ...
väsymätön aurinko
kiertää tunturia

Märkä ruohikko
kuivuu illan tuulessa --
auringon hymy

Iltapäivällä
tulee sade, kastelee
ruohot ja polut.
Hyttynen munii munat
lisääntyy kuten kanit.

Staalon kaatama?
Pehmeässä ruohossa
ei jälkeäkään.

Valvoin koko yön
vihdoin aamulla nousen
uninöyhtästä

Hankala tuuli
nostattaa pölypilven --
hengitettävän

Istun rannalle--
meren aallot nuolevat
kivet märäksi





Tämän kaivoin vihosta jossa on mm. Kushiro Ezon luonnoksia.

Isosarvinen
pihaporo tähystää
tulevaisuuteen

Fierran 6

pihan koivikko
ei kätke hyttysiä --
valoisa ilta

noiden kätköihin
hyttysetkin eksyvät --
aurinkometsä

kuin valo virtaa
pohjoisen meren rantaan
koko kesän yön

maantieporo ...
eikö menisi pusikkoon
keskellä päivää?

Fierran / 5

menee ohitse
rantoja nuoleskellen --
lepää vain hetken

nukkuuko joki -
ympärivuorokauden
valo valvottu?

Fierran / 3

oksien lehdet
toisistaan tietämättä
ovat hengissä

Fierran / 2

Savjapahdalta

näkee läntisen tuulen

    tulevan luokse

tievan takaiset koivut

     heiluttelevat

Fierran

Hiljainen joki
ei tiedä minne virtaa --
pohjoisen tyrskyt

Vuoden tauon jälkeen taas Fierralla.

keskiyön tuuli
kiertää Savjapahtaa
auringon kanssa

Koivun iho kuultaa

ihonsa alla

kesä ei valu

Turun toriparkin kosto?

raiskattu tori --
ikivanha kivetys
uhkaa kostolla?

talvi meni jo,
lämmin tunkee nivusiin,
vitsit kypsyvät

Täydenkuun jälkeen
kesäinen metsä hohtaa --
hämärän hyssy

(Täysikuu oli tosin jo 28.6.2018)

Yksi pala Eksynyt - runoelmasta

Voikukan siemen
laskeutuu rannalla
kaislojen väliin.

Runoelmasta Eksynyt

Muuttomatkalta
myöhästynyt kerttunen
ohittaa kaislat.

Runoelmasta kaislat

LIFTARIT I

Mistä nuo ovat nousseet
 pikatien reunaan,
pientareella liftaavat
 kuivan maan kaislat?
 

Runoelmasta Majakka osa 8

Nousisi viimeinen myrsky:
Pitkä Myrsky

Nousee tuuli ja alkaa myrskytä,

     ei kuten ennen, 

   että myrskyn kynsistä vielä selvisi,
         vaan niin että on kuin koko taivas

rynnistäisi laivan kimppuun,

         meri vaahtoaisi, 

niin että meren ja taivaan välissä enää ole eroa,

    eikä mikään laiva sitä ryöpytystä kestäisi,

vaan vahva teräs murtuisi,

        hyvin maalatut laivan kyljet uppoaisivat

    korskuvien vesivuorten sisään,

eikä edes erottaisi että laiva on häipynyt.

 
Myrsky vain mylvisi,

         taivas raikuisi,

ilmassa pilvet raukkoina risoina;

  ihmistä ei enää auta tieto ajasta,

että paljonko kello on 

    ja ehtiikö ajoissa tekemään kauppaa.
 

Ei kanna ihmisen vaikerrus

    meren vihan keskeltä
 
vaikka kuinka isoilla kirjaimilla kirjoittaisi,

      vaikka kuudella trumpetilla puhaltaisi

   seitsemällä kitaralla soittaisi,
 
      täydellä kurkulla huutaisi

laulunsa viimeiset sanat myötätuuleen,

           ei kantaisi,

     ei yltäisi, kukaan

                     ei kuulisi,

sillä kun kerran merelle syntyy niin kova meteli,

    myrsky ja sade,

niin että on vain yksi ääni

     ihmisen rakentaman laivan ylitse,

niin sitä ääntä olisi kuunneltava,

       ja otettava opiksi.
 

Ei myrsky ole tietääkseenkään ajan kulumisesta

ja merikin vain puhdistuu kunnon myrskystä.

 
    Eikö meri olekaan ihmisen kaveri,

         joka hallitsee ajan 



ja koko maailmaa

1.

Makaan laiskana
kun aurinko kiirehtii
tuolle puolelle

2.

äänettömästi
iltapäivän aurinko
vaipuu alemmas

1.

ei kello tiedä
että onko aurinko
vaikka pilvessä

2.

päivälevolla
väsymätön aurinko
kääntää vain puolta

kesäinen tuuli -

   iltaan mennessä aallot  

           vyöryvät rantaan

Copyright Kushiro Hokkaidolainen, suom. versio j.t.

hiljainen metsä
ruohikossa liikahtaa
hiipivä hiiri