Onhan minullakin toki sanomista kuten lokilla, joka raakaisee kun se kastaa purstonsa hyisessä pärskeessä.
Neljä viikkoa seuraavaan täysikuuhun - päivät juoksevat!
vaikka on vajaa kuu kulkee metsän yli kuin kotiinsa
vaitelias yö, metsä ei hengitä - vain rastaan laulu
valju kesäyö - täysikuu aukiolla valaisee hetken
paju siementää -- jos jokaisesta haituvasta kasvaa uusi paju, niin ihmisille ei olisi enää täällä tilaa
kun tuuli tyyntyy metsän haju jää metsään - yskinnän ääni
tuuli heiluttaa koivun latvaa metsässä ... ajatus virtaa
puolikas kuukin vaeltaa metsäraiskiossa kompastelematta
aamun hämärä -- auringonnousu kuivaa kasteiset ruohot
toukokuun päivät - riittävätkö helteet edes Juhannukseen?
viileä varjo - aurinko lähentelee itselleen tilaa
kesän katveessa kevään pölyt hukkuvat liikenteen käryyn
toukokuu sujuu -- kasvava kuu valaisee kulkiessaan taivaan
kasvava kuu valaisee valoisan yön - rastaan mekastus
Koivujen latvat asettuvat yöpuulle -- hyttysten riemu!
Kesäinen myrsky - pieni aalto musertuu isomman alle
Tihkusateessa hyttynen piilottelee pitkää kärsäänsä
lukutaidoton käki yhtä ja samaa kukkuuta kukkuu
Äitienpäivänä yksi lehti kurkottuu tarkentumatta
Sadekuuroja ... tuuli raottaa taivasta auringollekin
sade ohitti - - pihan ruohot kostuivat, ja saunapolku
lyhyt sade - senverran että ruoho jatkaa kasvamista
tyyntynyt meri kellottaa horisonttiin, ja senkin taakse
hakattu metsä -- hyttynenkään ei viihdy risujen alla
kevät kiirehtii minä pysyn mukana vain aika ajoin
Stalinin katse nakertaa tuhkaruukkuun tuuletusrei'än
yhteiskeittiö Fontankan käytävällä -- Stalinin tuoli
vispilän varjot piiskaavat menneisyyden nykypäivälle
Kuinkahan kaukaa tuokin Kushiron rantaan huokuva aalto tulee?
Takapihalta talvinen lumikasa haihtunut tuuleen
vappu viipottaa kylmät yöt matelevat lämmin etenee