Lainasin kirjastosta Erosen Uigurin. Olen sitä aikaisemminkin kehunut.
Uigur, Kirjoittaja Jorma Eronen.Kustansi WSOY vuonna 1978. 120 sivua.
Uigur ei ole Erosen esikoinen, se on tavallaan Juoksu yönmaahan, Intiaanirunojen antologia, Otava 1977, jonka Jorma Eronen suomentanut ja toimittanut.
Luin Uigurin tällä kertaa niinkuin kirjat on suunniteltu luettavaksi, alusta loppuun.
Välillä pysähtelemättä.
Kirjan imu ei ole vuosien saatossa hiljentynyt.
Lukiessa viihdyin, kuin olisin ollut tunturiretkellä Aatsakursussa. Kävellyt sinne, tehnyt tulen ja keittänyt vähän kahvia.
Kuuntelin maisemaa, katselin mitä maailmassa äänet ääntelee. Tieto siitä että jos joki virtaa niin jonnekin se valuu.
Keskustelu tekstin kanssa on hiljaista mutinaa, kuten kivien pinnalla kasvavaa jäkälää ohuempi levä.
Miksi maailmalla on olevinaan niin kiire?
Täältä mihinkään kukaan lähde.
Uigur pitää palauttaa kirjastoon: automaatti vie kirjan hihnalla jonnekin. Piiloon. Ilmestyy takaisin hyllyyn, aikanaan.
Odottaisin että Jorma Eroselta ilmestyisi joskus lisää runoja. Intiaanirunot oli upea aloitus runoilijalle. Opin kesällä Vienassa saamelaisten hautauksista, käytetään valkoisia kangasnauhoja jotka liikkuvat tuulessa.
Jutaavat.
Intiaanit ovat lainanneet saman perinteen saamelaisilta.
Näin maailma jatkuu.
Tikkis Turussa 15.8.2016
Tekstit
3 kommenttia:
https://ilmarischepel.livejournal.com/46485.html
Luin kiinnostuneena Ilmari Schepelin kirjoituksen Jorma Erosesta, koska olen itsekin ihmetellyt hänen katoamistaan ja kaivannut tietoja hänen myöhemmistä vaiheistaan.
Mielenkiintoisen ja vaikuttuneen, vaikuttavan kuvauksen satunnaisesta kohtaamisestaan Erosen kanssa Arto Melleri kirjoitti työpäiväkirjaansa vuoden 1985 marraskuussa. Lainasin sen kokonaisuudessaan kirjoittamaani Mellerin elämäkertaan (Romua rakkauden valtatiellä, Otava 2011, ss. 378-379) ja suosittelen kaikille Erosesta kiinnostuneille.
Martti Anhava
Kiitos tiedosta! Pitääpä lukea Arton työpäiväkirjaa.
Lähetä kommentti